keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

luodaan tavoitteita vuodelle 2019


Koska aina pitää olla tavoitteita. Ilman tavoitteita ei oikeastaan voi treenata tosissaan. Tai ainakin se tuntuu siltä. Viimeksi käytiin läpi tämän vuoden tavoitteita ja miten niiden toteuksille kävi. Nyt on vuorossa asettaa ensivuodelle tavoitteita.

HAVU
Ensimmäinen tavoite; FH2 ja paljon jälkiä
Se mikä jäi tänä vuonna vajaaksi. Tarkoitus olisi saada ehjä kausi ja paljon kisoja ja kokemusta alle. Ja tottakai tuloksiakin. Tiedän mitä sen eteen täytyy tehdä ja mitkä ovat koiran ongelmakohtia jäljellä ja niitä aletaan treenaaman heti kun lumet pelloilta sulaa. Jälkiä tullaan ihan varmasti ajamaan ja paljon, siitä ei ole epäilystä.
Toinen tavoite; Harrastus-H
Ensivuonna aloitetaan (ja lopetetaan) uusi laji. Nimittäin käydään hakemassa pakollinen harrastus-H näyttelyistä. Olen kaavaillut tammikuun Kajaani-KV näyttelyä, sillä sinne ollaan jokatapauksessa menossa. Havuhan pääsee nyt FH1 takia jo käyttöluokkaankin. Toivottavasti se vaan on kasvattanut karvansa normaaliin mittaan tuolta klipatulta alueelta siihen mennessä...
Kolmas tavoite; Luonnetesti
Koira täyttää keväällä neljä joten se alkaa olemaan jo sen ikäinen että sen vihtii luonnetestiin viedä. Mitään piste-ennätystä en odota mutta jos plussan puolelle edes jäätäisiin. Täytyy katsella sopivaa tuomaria ja paikkaa/aikaa johonkin kohtaa kesää.
Neljäs tavoite; IGP1?
Hyvinhyvin varovainen tavoite. Jos saadaan se paukkuarkuus sille mallille että koira kestää sen edes liikkeessä, voisin varovasti haaveilla suojelutuloksesta. Havun C-osan eteen on kuitenkin tehty ja annettu niin paljon että jo se ykkönen olisi älyttömän iso juttu tuon koiran kohdalla. Paukkuarkuutta täytyy treenata ja ehdollistaa se niin että se olisi ennemminkin nostattava asia.
Viides tavoite; Terveenä pysyminen
Toivotaan että saadaan ehjä talvikausikin vetolajeja ajatellen. Viime vuonna se meni loukkaantumisen takia ihan pieleen mutta tälle vuodelle toivotaan parempaa onnea. Uudella ruokinnalla koitan myöskin saada koiran pysymään läpi talven hyvässä lihassa, sillä tähän asti se on talvisin laihtunut reilustikin. Myöskin lihaksistoa täytyy ylläpitää läpi talven ja tähänkin kokeillaan uusia juttuja.     


VEERA
Ensimmäinen tavoite; Jälkivihko
Tämä sama mikä oli myös tänävuonna. Nyt tosin lisään sen verran panoksia että kirjaan ylös myös jäljenajon ja raportoin miten se sujui. Tästä jälkivihkosta on ollut äärettömän paljon hyötyä. Jos jäljellä tulee jokin ongelma saan ratkaistua sen melko äkkiäkin vihkoa selaamalla ja edellisiä jälkiä muistelemalla. Yleensä jostain sieltä se ongelma kumpuaakin.
Toinen tavoite; Koetoimitsijakortti
Kisaamisen vuoksi myös kokeiden järjestäminen ja seuraaminen hurjan opettavaista ja mielenkiintoista. Koetoimitsijoita tarvitaan aina lisää, joten mikäs sen parempi tapa talkoilla ja järjestää!
Kolmas tavoite; Kehity ohjaajana
Aina voi kehittyä ja oppia paremmaksi, niin aion tehdä myös tänä vuonna. 

perjantai 16. marraskuuta 2018

tämän vuoden tavoitteet


Ihan järkytyin kun huomasin etten ole viimevuonna tehnyt perinteistä tavoitepostausta ollenkaan. Tämän vuoden tavoitteita en siis ole julkaissut missään ollenkaan. Joten käydään ne läpi tässä ja nyt, samalla katsotaan mikä niistä toteutui. Teen erillisen postauksen ensi vuodelle asetetuista tavoitteista.

HAVU
Ensimmäinen tavoite; FH1
Toteutui enkä vähääkään ajatellut etteikö tämä onnistuisi. Ensimmäinen yritys kesäkuussa oli itseltäni vähän huono veto ja se koe vedettiin metsään ihan huolella. Koiralla oli koko kevään ajan enempi ja vähempi ongelmia jäljellä ja terveydenkin suhteen, joten ei oikeasti ollut mitään järkeä sitä viedä sinne. Aiheeseen liittyvä postaus tässä. Mutta Elokuussa toinen yritys olikin aivan koirannäköinen ja Havu teki FH1 tuloksen arvosanalla erittäin hyvä ja pisteillä 90. 
Toinen tavoite; FH2
Startattin joo. Kahdestikin. Mutta tulosta ei kummastakaan yrityksestä. Kotona koira ajoi vaikka FH7 ja sitä rataa, mutta vanha ja vieras jälki vei koiran epävarmuuteen. Ensimmäisellä kerralla homma kaatui järkyttävään tuuleen jolloin koira ajatui ajamaan hieman jäljen sivussa ja hukkasi esineen jolloin se meni erittäin epävarmaksi. Toisella kerralla koira oli jo lähdössä epävarma ja ajoi jo ensimmäisestä kulmasta yli. Nyt todella tiedetään mistä ensi kaudella jatketaan.
Kolmas tavoite; IPOssa luokat
Tämähän kaatui täysin paukkuarkuuteen. Koira on pieniä viilauksia vaille valmis jokaiselta osa-alueelta, mutta paukkuarkuus 'pilaa' kaiken. Nyt yritetään alkaa treenaamaan paukkuja ja jos treenit ei tuota tulosta niin liian pitkään en yritä ja sitten me tosissaan jatketaan vain jäljestyksen parissa. Lähinnä siis kansallisiin tähdättäisiinkin enään.
Neljäs tavoite; Paljon jälkiä
No tämä ainakin onnistui. Ajettiin aivan todella paljon jälkiä ja annettiin koiralle oikeasti haastetta jäljillä. Keksin milloin mitäkin toinen toistaan ihmeellisimpiä kompastuskiviä koiralle vaikka aika harvoin se niihin kompastui.
Viides tavoite; Terveenä pysyminen
Tämä on vähän tämmöinen punavihreä juttu. Alkuvuodesta intervalli vetotreeneissä koiralla revähti oikeanetujalan ojentajalihas. Sitä hoidettiin viisi viikkoa laaserilla ja kahden kuukauden kevyellä elolla. Sen jälkeen se ei ole vaivannut koiraa mitenkään mutta ensimmäiset vetotreenit sen jälkeen on tehty vasta nyt hiljattain. Kerran keväällä koiralla myös oli jonkin asteinen ripuli ja se laihtui myöskin sen aikana useamman kilon. Muuten koira on ollut tämän kauden terveenä.

ROSITA
Ensimmäinen tavoite; Suhde
Tässä aikalailla onnistuttiin. Tämän yhdeksän kuukauden aikana me ollaan rakennettu suhdetta ja luottamusta meidän välille. Koira alkaa oikeasti olemaan minun koira ja se luottaa minuun vaikeissa tilanteissa. Pikkuhiljaa myös minä pystyn luottamaan koiraan ja olemaan rennompi sen kanssa. 
Toinen tavoite; Tottista kasaan
Aikalailla saavutettu. Kaikkia liikkeitä on saatu kasaan ja nyt voisi oikeasti sanoa että koiralla on jonkinlainen tottis. Se on myös vietillisesti hyvässä tilassa kentällä. Seruusta saatiin paljon odotettua parempi johon olen erittäin tyytyväinen. Kesän alussa myöskin kapula oli heitettäessä koiralle kuin ilmaa ja pari päivää sitten se teki äärettömän hienoja noutoja.
Kolmas tavoite; Purutreeneissä eteenpäin
No ei kyllä sitten yhtään. Päästiin koko kauden aikana treenaamaan ihan luvattoman vähän. Keväällä vähän enemmän ja kesän aikana tehdyt treenit voidaan laskea yhden käden sormilla. Toki pieniä edistymisiä on ehkä nähtävissä mutta oikeasti tämä tavoite ei kyllä toteutunut. 
Neljäs tavoite; BH-koe
Tästä en sanonut ääneen kenellekään koska tuntuihan se aivan hullulta ellei mahdottomalta vielä keväällä. Mutta niin koira sen suoritti viime kuussa. Tottikseen en kylläkään vietillisesti ollut aivan kauhean tyytyväinen mutta kyllä se kokoajan pysyi oikealla paikalla eikä se vilkuillut muualle. Tuomarin mukaan oli aktiivinen.
Viides tavoite; Terveenä pysyminen
Koira pysyi läpi kauden terveenä. Yhden Galastop-kuurin se joutui syömään kamalan valeraskauden ja maitobaarin takia, mutta siinä kaikki. 

VEERA
Ensimmäinen tavoite; Jälkivihko
Kerrankin olen itse saavuttanut jonkin tavoitteen. Jälkivihkoa siis pidin Havun jälkien osalta koko kauden. Jokainen jälki on kirjattu ylös. Jälki on piiretty ja sen tekniset tiedot sekä olosuhteet on kirjattu ylös. Ensi kaudella voisi kirjata myös joitain kommentteja jäljen ajosta. Lisää tavoitteita siis.
Toinen tavoite; Blogin päivittäminen 
No meni kyllä aivan pieleen. Suorastaan hävettää katsoa vuoden postausmäärää. Instagrammissa sen puoleen oltiin vähän aktviisempia ja sieltä näkyikin treenien analyysit ja kisojen tulokset melkein reaaliajassa. 
Kolmas tavoite; Kehity ohjaajana
Jokavuotinen tavoite. Ikuinen tavoite ja haaste. Aina voi kehittyä lisää. Aina voi oppia uutta. Niin tein tänäkin vuonna ja aijon tehdä niin myös ensivuonna.
Neljäs tavoite; Reissaa
Tavallaan joo. Etelään tehtiin useampikin reissu reenimielessä ja ei reenimielessä. Tänä vuonna kyllä ennätyspaljon tuli reissattua ja oli kyllä oikeasti mukavaa jokaisella reissulla.
Viides tavoite; Terveenä pysyminen
No ei kyllä oikein natsannut. Alkuvuodesta selkää tutkittiin ja hutkittiin ja olin sen takia sairaslomalla ja ratsastustauolla koko kevään. Loppukesästä tapahtui ikävä tapaturma jonka takia olin leikkauksessa reilu viikko sitten. Tämäkin on taas hidastanut koulunkäyntiäni. Vuoden mittaan olen myös ollut jos minkänlaisissa flunssa ja pöpötaudeissa.



perjantai 9. marraskuuta 2018

vuoden viimeinen leiri


Vuoden viimeinen leiri oli Syyskuun puolivälissä etelässä. Oman porukan (n. 10henk) hyvänmielen viikonloppuleiri. En ole saanut aikaiseksi tehdä leiristä postausta aijemmin, joten muistellaan nyt mitä silloin tehtiin. Rosita teki kolme treeniä ja Havu yhden. Molempien koirien kanssa oli läpi viikonlopun aiheena hallinta. Havu kun ei ole tehnyt puruja sitten Toukokuun niin sillä alkaa vähän päässä keittämään ja arki on melko mielenkiintoista välillä. Lähinnä reeni siis tehtiin että se pääsisi vähän purkamaan päätään, mutta kuitenkin kuuntelemaan vähän minuakin. Käskin veskan käydä oikeasti härkkimässä sieltä vähän kiukkua ja aiettienettä se oli vihainen. Sillä oli päällä vain valjaat sillä mun toinen käsi ei ollut täysin kondiksessa silloin. Myöskin hallinta oli Havuksi ihan äärettömän hyvää. Vähän härkittiin sitä myös hallinnassa, ei kuitenkaan ihan vastaamiseen asti. Havu puri todella hyvällä otteella (toki softin hihaan) eikä se pumpannutkaan. Ja nyt kun lyötiin vähän painetta pannuun niin se ei yhdessäkään irroituksessa kääntynyt minuun, päinvastoin. Taipui todella näppärästi hallintaan tai räsähti veskalle vielä vähän suuremmalla aressiolla. Jossei paukkuarkuuden takia koskaan kokeeseen päästä, niin ainakin C-osan osakokeeseen, ihan varmasti!

Rositan ensimmäisessä reenissä muisteltiin taas haukussa suoraan olemista. Loppujenlopuksi toki tultiin siihen tulokseen että se vaan on sen tapa ja sen suoraksi saaminen vaatisi niin paljon reeniä ja ylläpitoa, ja todennäköisesti jossain vaiheessa kuitenkin se palaisi vanhaan. Se kuitenkin haukkuu hyvin eikä se periaatteessa ole kuin kauneusvirhe, joten siihen ei sen enempää jatkossa puututa. Hallintaa alettiin jo vähän vaatimaan ja meidän tyttösuojelureeneistä on selvästi ollut apua. Toki se ei mitään maratoonia vielä vietillisesti kestä ja kun ei ole viettiä ei myöskään voi vaatia. Joka kerta kuitenkin askeleen enemmän. Muuten reeni oli ihan ok, vaikka alussa se vähän jäi 'purutilttiin' vain irvistelemään. Löysillä koira haukkuu paljon sujuvammin eikä jää irvistelemään. Koko viikonloppu reenattiinkin lähinnä löysillä, kentällä ja piilolla.

huomatkaa meidän upouusi hiha! aikaisempi hiha oli softin ja se alkoi olla vähän turhan pehmeä joten tilasin raddog.fi:ltä uuden kisakovan hihan.
Päivän toinen treeni oli lähes samanlainen kuin edeltävä. Koitettiin saada tilaa vähän korkeammalle jotta voitaisiin vaatia hallintaa ja vähän pidempää sellaista. Se on hallinnassa joo ja seuraa joo, mutta se ei ole teknisesti yhtään niin hyvää kuin mitä haluaisin sen olla tai mitä se tottiksessa esimerkiksi on. Leirin jälkeen olenkin lähtenyt hiomaan sitä. Aluksi ihan pienillä ärsykkeillä. Haukutan sitä itse tolpassa, käsken sen istua, vien palkan 'pakopaikalle' eli kauemmas maahan ja lähden seurauttamaan koiraa lähemmäs sitä. Tässä ollaan päästy jo teknisestikin hyvin suorittavaan koiraan. Seuraavaksi tarvittaisiin appari tyynyn kanssa johonkin kilometrin päähän tai muuta vastaavaa. Nostattaa sitä ei  nimittäin tarvitse, se nostaa itsensä aivan tarpeeksi ihan omasta takaa. 

Sunnuntai aamuna mentiinkin piilolle. Aluksi avattiin kentällä ja tumputettiin kerran siihen. Piilolla aika varmaa työskentelyä ja siellä se haukkuukin suorempaan kuin kentällä. Välillä yrittää tunkea itsensäkin täysin piiloon mutta pysyy kuitenkin pääsääntöisesti ihan ok paikalla. Ihanaa myöskin kun on koira joka on puhdas heti ja aina, niin ei tarvitse käydä samaa taistelua kuin Havun kanssa siitä, tökitäänkö sitä hihaa vai ei. Loppuun tehtiin hopperiin muutama hyppy. Ne ei aivan onnistunutkaan halutusti kun koira ei päässyt hyvälle otteelle ja tippui hihasta muutaman kerran. Asiaan vaikuttaa varmasti myös se että koira tulee ihan päin ukkoa...

Tämän leirin jälkeen ollaankin oltu talvitauolla puruista (ja aikalailla kaikesta muustakin) ja tauko jatkuu ainakin ensivuoden Helmikuuhun asti. Sen jälkeen aloitetaan hallikautta ja katsellaan taas ensivuodelle tavoitteita ja treenisuunnitelmia. Molemmat koirat on ansainneet taukonsa, sillä koko vuosi on treenattu oikeasti paljon. Eikä tauko koirahommista tee minullekaan huonoa, päinvastoin... palataan! 

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

kokeiden viikko


Viikko sitten Sunnuntaina oli meidän kerhon oma järjestämä BH-koe. En alunperin ollut siihen osallistumassa mutta edellisenä iltana kuitenkin ajattelin ilmoittautua. Jälkeenpäin ehkä vähän kaduttaa, sillä koira laski vietillisesti kokeen aikana. Kuitenkin teknisesti ihan ookoo ja tuomari sanoi että koira on aktiivinen. Paikallaolo meni nollille. Kaupungissa koira oli niinkuin terävät koirat on, mutta ei reagoinut järjestettyihin asioihin ja oli tolpassakin täysin neutraali. Puolen vuoden yhteiselon jälkeen siis BH plakkarissa. Nyt koiralla alkaa loma (ensin minun sairasloma ja heti sen jälkeen olen kaksi kuukautta työharjoittelussa) ja seuraavan kerran katsellaan ensi vuonna mitä tottikselle tehdään. Meidän osalta myös jälkikausi loppui tähän. Vetokautta odotellessa.

Sunnuntaina kuitenkin käytiin vielä yhdessä kakkosen kokeessa. Niinkuin viime postauksessa kerroin meni meillä viimeistelyt ihan pieleen, tai siis oikeastaan niitä ei päästy tekemään ollenkaan. Kokeessa koira lähti rauhallisesti mutta ei lainkaan itsevarmana ja varmana jäljestään. Kuitenkin tasainen ja rauhallinen, kerran kääntyi kysymään minulta jotain. Ensimmäisen suoran esineen ilmaisi suoraan mutta todella hitaasti. Jatkoi esineeltä hyvin. Ensimmäinen suora oli piitkä suora, joka päättyi piikkiin. Johon myöskin päättyi meidän jäljestys. Koira meni hieman piikistä yli ja teki vähän matkan päässä ysikymppi kulman, mikä meni juuri niinkuin siinä olisi jälki mennytkin. Jäljistä päätellen siinä meniki kulma, tosin ei jäljentekijän eikä edes ihmisen. En jäljestänyt jälkeä loppuun vaikka siihen olisi ollutkin mahdollisuus.

Miksi näin sitten kävi? Huomasin että olen ajanut aivan äärimmäisen vähän vieraiden tekemiä jälkiä. En oikeastaan yhtään. Koira on vieraan jäljellä epävarma. Nyt siis tiedetään mitä keväällä aletaan jäljellä reenaamaan. Koira on kuitenkin tehnyt hienon kauden ja tämän vuoden jäljestykset olivat tässä. Nyt aletaan odottelemaan vetokelejä ja vaihdetaan talven ajaksi laji tyystin toiseen. Nyt olenkin itse hetken sairaslomalla ja Marraskuun lopusta lähdetään etelään jossa vietetään Helmikuuhun asti. Palataan! 

torstai 25. lokakuuta 2018

viimeistelyt pieleen


Kokeeseen tj3. Tarkoituksenani oli ajaa tänään ja huomenna jälki, sekä lauantaina motivoiva lähtäharjoitus. Kuitenkin joudun miettimään ne täysin uudelleen, sillä viime yönä tänne satoi melko paksu kerros ensilunta. Ja tottakai pakkasta on luvattu yötäpäivää ainakin Sunnuntaihin asti. Vaikka aiemmin puhuin että tänä vuonna olisi ainakin kaksi FH-koetta vielä, niin näillä näkymin ensikuun koetta ei ole, sillä sinäpäivänä on tuomareiden koulutuspäivä. Joten tämän viikon kokeeseen on hieman tulospaineita, hehheh...

Eilinen treeni oli erittäin ok. Oltiin jäljellä heti aamu ysiltä, joten pelto oli vielä aika kivikova ja kohmeessa. Tein kuitenkin ruuattoman jäljen niinkuin suunnitelmissa olikin. Lähtö oli suvereenisti paras pitkään aikaan. Koira laski jo paalulla itsensä sopivaan tilaan ja se lähti niiin tarkasti sekä rauhallisesti että melkein jo hetken mietin että onko tämä Havu. Ensimmäinen esine oli ehkä 200askeleen päästä lähdöstä ja koira ilmaisi sen ehkä aavistuksen vinoon mutta nopeasti. Esineestä 100askeleen päässä oli ysikymppi kulma. Ei senttiäkään siitä yli. Kulman jälkeen se jatkaa jopa yllättävän rauhallisesti (hiukan yleensä kulman jälkeen juoksee -> aiemmin luotu painetta joka näkyy vielä kulmien jälkeen). Seuraava suora ja sen esine oli toodella tarkkaa työskentelyä kokoajalta. Sen jälkeinen piikki onkin hieman haastava. Koira pyörii kahden metrin säteellä piikin päällä tovin ja hakee jäljen mun jaloista useamman kerran uudelleen (aikoinaan opetettu toimimaan näin). Vihdoin se pääsee taas jälkeen sisään ja ajaa piikin tarkasti ja suhteellisen varmastikin vielä. Seuraavalla esineellä koira oli aika helpottunut. Toinen piikki on paljon parempi. Koira ajaa sen ensimmäisellä kerralla onnistuneesti ja jatkaakin erittäin rauhallisesti. Esine ok. Seuraava loiva 'ysikymppi' kulma on ok ja viimeinen suora (joka sisälsi traktorin mutavellijälkien ylityksen) oli varma, sekä viimeinen esine. 

Jos siis tämä jälki jää viimeiseksi enne koetta, en olisi ollenkaan huolissaan. Viime aikoina koiran työskentely on muutenkin ollut äärettömän tarkkaa, eikä sitä voi samana päivänäkään verrata alkukesän (ja ensimmäisen kokeen) työskentelyyn. Koira yrittää itsenäisesti ja aktiivisesti kokoajan, eikä käänny kysymään minulta neuvoja. Se on myös varma työskentelyssään. Tämän kokeen jälkeen todennäköisesti koira saa jäädä talvitauolle jäljestyshommista ja aletaan odottamaan vetokelejä. Tottista en aio vääntää Havun kanssa talvella yhtään, tai ainakaan ennen Helmikuuta. Puruihin se saattaa ehkä joku päivä hyvällä tuurilla päästä, hehh. 
Ensi kaudelle meillä onkin sitten paljon tavoitteita!

sunnuntai 21. lokakuuta 2018

ei tätä huvikseen harrasteta


'Tuntuipa hurjalta laittaa suojelulisenssihakemus liittoon. Tuttuun tapaan myöhässä ja kiireellä, mutta se on hyvä pitää jännitystä loppuun asti. Tässä kuussa meillä on näillä näkymin kolme koetta. Kaksi FH-koetta ja yksi IPO-koe. Koira on ollut aika paljon lomalla ja olen reenannut sen kanssa vain ns. pakkollisia juttuja. Ei siis jankata seuraamista joka ilta, vaan tehdään niitä asioita mitkä kaipaa vielä varmuutta. Tolpassa olen vahvistellut koiran taaksepäin vastustamista kun se niin paljon mielummin haluaisi kaataa maalimiehen änkeämällä kaikella voimalla syliin. Tolppareenit näkyy ainakin tottiksessa jo todella hyvin mutta vähän epäilen että puruissa se palaa vanhaan. Toisaalta, koiran 'heikkouksista' pitäisi vain tehdä näyttäviä vahvuuksia eikä poistaa niitä.'

Olen kirjoittanut näin 3.8.2018. Niin, silloin suunnitelmissa tosiaan oli kolme koetta Elokuulle. Ensimmäinen oli 11.8 ja se oli siis revanssi kesäkuun FH1 kokeelle. No uusittiin se sitten onneksi 'vähän' edellistä paremmin ja saatiin ykköstulos. Koira oli juuri niin hyvä kun reeneissä, pisteet lähti ensimmäisestä suorasta jonka aikana (tuuli kuin norjassa) koira ei päässyt kertaakaan jälkeen sisään. Se kuitenkin taisteli itsensä ensimmäiseen kulmaan ja ajoi loppujäljen erittäin Havumaisesti. Seuraavan kerran käytiin 25.8. meidän kerhon omassa kokeessa. Päästiin toiseen piikkiin asti josta koira ajoi yli. Paineistui ennen kulmaa hukatusta esineestä jonka haistoi tuulen takia, mutta ei löytänyt ilmaistavaksi. Olisi saanut jatkaa mutta ei löytänyt kulmaa ja oli erittäin hätäinen paineissaan, joten lähdin mieluummin autolle purkamaan koiraa. Palauttelevassa reenissä koira oli kuitenkin taas äärettömän hyvä. Sen jälkeen meillä olikin reilun kuukauden mittainen totaalitauko jälkihommista. Tauolta paluun jälkeen koira on taas suorastaan loistanut ja aiettä sen kulmatyöskentelyä jälleen. Ja esineillekin se tippuu suorilta jaloilta. Tunnetila koulutus on vielä kesken, mutta nyt jo ensimmäisen suoran aikana koira laskee itsensä oikeaan tilaan ja se näkyy heti parempana kulmatyöskentelynä. Ollessaan liian korkealla se myöskin näkyy huonona asiana kulmissa. Jäljellä on ruokaa aivan minimaalisesti jos ollenkaan ja varsinkin lähdöt on parantunut tällä todella hyvin. Lähdöt on äärettömän rauhallisia ja tarkkoja.

Suojelulisenssi tuli. Mutta koetta ei. Paukkuarkuus on ottanut paaaljon takapakkia eikä ole mitään järkeä kiusata koiraa kokeilla eikä edes reeneillä. Puruja se teki Syyskuussa sitten Toukokuun ja AIETTÄ se olikin vihainen. Hieman on koiralla pääkoppa kehittynyt. Sen jälkeen v*tutti kyllä entistä enemmän sen paukkuarkuus. Tuon C-osan kans on kyllä tehty niiin iso työ ja nähty niin paljon vaivaa että harva olisi lähtenyt. Onneksi koira on kuitenkin loistava jälkikoira ja sillä on (toivottavasti lupaava) tulevaisuus  FH-jäljellä.   

Seuraava koe meillä onkin jo viikon päästä. Mulla on tarkka treenisuunnitelma ennen sitä, sillä meidän pitää vielä jonkin verran kasailla purettuja asioita yhdeksi kokonaisuudeksi. Kuitenkin lähdöt on olleet nyt treeneissä superhyviä. Tällä hetkellä treeneissä on ruokaa n. 10 naturiksen palaa per jälki ja viimeisissä reeneissä ei muruakaan. Lähdöissä ei yhtään edes nyt. Oon huomannut että ilman ruokaa koira on paljon parempi eikä sillä lopu usko vaikeissa tilanteissa, sillä aijemmin ilman ruokaa se ei uskonut itseensä ja siihen mihin jälki menee. Nyt kuitenkin vahvistelen vielä muutamalla jäljellä 'vaikeita' asioita hillitysti ruualla. Kulmista olen myös poistanut ruuan jo jokin aika sitten ja se työskentely vaan on niiin paljon parempaa. Nyt koira nimenomaan on jäljestämässä, ei syömässä. Vielä vuosi sitten olin sitä mieltä että reeneissä ei koskaan ajeta yhtään tyhjää jälkeä, mutta täytyy mennä koiran mukaan ja tämä tapa on Havulle niin paljon parempi. 
Jos nyt viimeisen viikon treenit ja viimeistely saadaan onnistumaan halutulla tavalla, uskon koiran onnistumiseen kokeessa. Sillä on täydet mahdollisuudet onnistua tällä koulutustasolla. Pohja on todella lyhyt nurmi (Havulle paljonpaljon pidempää parempi) ja toki toivotaan että sääkin suosisi edes hieman.
Tänä vuonna meillä on tämän kokeen lisäksi vielä ainakin yksi koe. Toivoisin että saataisiin ykköstulos, jotta ensivuoden tavoitteeksi voidaan asettaa käyttövalion arvo sekä arvokisat. Toki meillä ei siihen mikään kiire ole, sillä koira täyttää keväällä vasta neljä. Mutta tavoitteita täytyy aina olla.
ps. ja sehän tarkoittaa että ensivuonna pitäisi käydä myös näyttelyissä...

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

rakastu lajin helppouteen


Tänään Jonna ja Minttu suuntasi tänne meillepäin reenailemaan. Tarkoitus oli käydä jäljellä ja tottistaa jälkien vanhenemista odotellessa. Ihana yllätys pelloille mennessä oli että kyseisiltä pelloilta oli nurmi jo leikattu ja päästiin ajamaan aivan lyhyellä nurmipohjalla. Kyllähän nuo polvenmittaiset ruohikot alkoi käymään jo liian tutuiksi. Havu lomaili vielä tänään joten oli jälleen vain Rositan päivä. Malinoisilla tuntuu olevan jäljellä välillä vähän turhan kiire joten ajattelin laittaa jäljelle 'paljon kaikkea', jotta se oikeasti joutuisi keskittymään pysyäkseen jäljellä. Ensimmäistä kertaa meillä oli esine (rasian kanssa vielä) myös jäljen varrella, tähän asti kun on ollut vain lopussa. Lisäksi jäljellä oli paljon kaarroksia ja käännöksiä, sekä perinteisiä ysikympin kulmia. Alku ja kulmat namitettu, siellä täällä ruokaa myös suorilla. Jäljet jätettiin vanhenemaan ja lähdettiin tottiskentälle.

Rosita aloitti. En ollut taaskaan suunnitellut (arrghh..) reeniä etukäteen, mutta aika perinteisesti käytiin asiat läpi. Seuraaminen oli todella hyvää. Vasemmalle käännökset teen vielä aavistuksen ysikymppiä loivempina, mutta koira on niissä jo oikeasti mukanakin. Paikka on kyllä painunut koiran päähän eikä sitä tarvinnut kertaakaan raipalla muistuttaa oikealle paikalle. Liikkeelle lähdöissä koira leikkii kengurua kolmen ensimmäisen askeleen aikana, mutta palautuu maanpinnalle kun vähän muistuttaa. Toivottavasti tästä ei tule tapa. Muuten sen askellus on todella hyvä ja se käyttää kaikkia omistamiaan neljää jalkaansa :D
Jäävistä istuminen on vahvin ainakin tällä hetkellä. Se on varma ja nopea. Maahanmeno on nopea mutta koira ikäänkuin hyppää aavistuksen eteenpäin maassa ollessaan? Seisomista täytyy reenailla vielä paljon. Suorittaa kyllä ja vastustaa vetoa mutta liike tarvii kokonaisuudessaan vielä paaaljon varmuutta.
Loppuun otettiin vielä yksi nouto joka oli perushyvää Rositaa. Nosto on ehkä aavistuksen verran hidas, mutta tässä kohtaa en uskalla noudon osalta pilkkua viilata. Ehkä sitten kun itse noutaminen on varmaa, tai ylipäätään se että koira lähtee koko kapulalle kun se heitetään. 

Toisella kierroksella tehtiin hyppyjä ja saaliin kautta iskuja. Koirahan tulee kopeissa täysin päin kroppaa eikä sitä oikeastaan edes kiinnosta missä hiha on eikä se oikeastaan edes hyppää. Hyppäämistä olen itsekseenkin tehnyt meidän kotoa löytyvän agilityputken avulla. Olen itse putken toisella puolella ja koiran täytyy oikeasti hypätä tullakseen kiinni. Tämä on toiminut sillä tein myös yhden hypyn ilman estettä ja sehän oikeasti hyppäsi. Iskuja tehtiin niin että appari roikkui liinassa jarruttaen koiraa ja aluksi toi sen ihan perille asti kiinni ja lopuksi päästi sen irti vähän ennen kuin koira pääsi puremaan. Tässä siis tarkoitus opettaa koira tähtäämään tyynyyn, täysin saaliin kautta ilman kuormaa. 

Jäljellä koira oli alussa tosi hyvässä mielentilassa. Lähti rauhallisesti mutta vietikkäästi ja söi kaiken alusta. Ensimmäisellä suoralla oli ensimmäinen esine ja yllätyin siitä miten koira sen ilmaisi. Ihan pienen hetken tuumaili ja löi maaten niinkuin ois aina näin tehnytkin. Esineeltä lähteminen oli kiireellinen ja ainakin kolme ensimmäistä askelta jäi täysin välistä. Siinä vaiheessa näin kuitenkin täysin turhaksi lähteä palauttamaan koiraa. Ensimmäinen kulma (ysikymppi) oli hyvä. Toisen suoran päästä jälki lähti kaartamaan ja tässä koira meni kulmasta yli reippaasti. Hukkasin jäljen jo itsekin joten hetki meni että se löydettiin ja päästiin jatkamaan. Serpentiini pätkä oli tosi huono. Koira ei ollut yhtään hereillä. Päästiin toiseksi viimeiselle suoralle jonka koira aloitti hyvin. Kuitenkin nosti jonkin riistan jäljen, meni liinanmitan sitä kunnes palasi itsekseen ja siihen tuli juuri sopivasti isompi kasa ruokaa vahvistamaan paluuta jäljelle. Viimeinen kulma oli ok, viimeinen suora myös. Loppurasian koira näki vähän turhan kaukaa ja viimeiset askeleet oli kyllä vain näönvuoksi jäljestetty. Ei voi kuitenkaan valittaa sillä tämä oli opettavainen jälki. Ottaen huomioon että pohja oli vasta traktorilla tallattu eli ei todellakaan helppo. Tästä on hyvä jatkaa!