sunnuntai 12. marraskuuta 2017

'Tavoitteeni ei ole BH tai IPO1...'


Olen henkeen ja vereen suojeluharrastaja. Koiramaailman kuningaslaji kaikkine haasteineen ja osa-alueineen on kaapannut mukaansa ihan täysin. Koskaan ei ole valmista ja kokeissa onnistuminen on kiinni niin pienestä. Milloin peuranjäljet pilaa jäljen viimeisellä 10metrillä, vinoon heitetty kapula tottiksen tai viimeinen irroitus viimeisessä jälkivartioinnissa purut. Tai vaihtoehtoisesti voi onnistuminen tapahtua vuoden tärkeimmissä skaboissa. Vihdoin on onnistuttu esittämään ehjä kokonaisuus ja kaikki osa-alueet toiminut niinkuin viimeistelytreeneissä. Suojelu lajina ei ole koskaan pelkästään koiran ja ohjaajan laji. Vieraita jälkiä ei treenailla yksin, tottikseen tarvitaan elävää peiliä tai eteenmenopalkan juoksijaa. C-osasta ei lienee tarvitse edes sanoa. Maalimies on aika iso sana. 

Olen hyvin tavoitteellinen harrastaja lajissani. Tai oikeastaan kaikessa mitä teen. Tavoitteeni ei ole BH tai IPO1, tavoitteeni ovat maailmalla. Suojelumaailmassa sinne pääsemiseen ei riitä halu päästä sinne.  Tarvitaan potentiaalinen koira sekä maalimies jonka kanssa ohjaaja yhteistyössä treenaa koirakon tavoitetasolle tai ainakin sitä kohti. Tällä hetkellä minulta puuttuu molemmat näistä tarvittavista tekijöistä. Minulla on ainoastaan tavoite ja halu päästä tavoitteeseeni, mutta ei reittiä sinne. Tämä hetken harrastaminen muistuttaa sunnuntaiharrastelua. Meillä ei ole lähellä maalimiestä joka osaisi treenata koiraani. Pääsemme treenaamaan harvoin puruja ja vaikean koiran kanssa niitä tarvitsisi paljon enemmän, jotta tapahtuisi oikeasti kehitystä ja että pääsisimme etenemään kohti tavoitteita. Toisekseen tiedän että tuollaisen koiran niinkuin Havu on, pääkoppa ei tulisi kestämään elämän mittaista suojelukoiran uraa. 
Suuuuri kiitos kaikille niille monille (kymmenille) meidän kanssa treenanneille maalimiehille. Havun kanssa treenaaminen on ollut erittäin opettavaista ja kaikilta maalimiehiltä on saatu näkökulmia Havun treenaamiseen ja niitä kaikkia näkökulmia on ollut mielenkiintoista kuunnella ja nähdä. Kiitos!

Koirani Havu. Tuo maailman rakkain ja vaikein otus, jonka kanssa oli tavoitteita jo ennen se syntymää. Joka on äärettömän lahjakas jäljellä, mutta kaikki muu on tavalla tai toisella tietynlaista taistelua. Sen pehmeys, hektisyys, epävarmuus, hermostuneisuus yhdistettynä ohjaajaan joka on hermoiltaan ja hektisyydeltään vähintäänkin yhtä huono, ei ole hyvä yhdistelmä. Vaikka treenaankin tavoitteellisesti ja välillä verenmaku suussakin, Havu on koira jonka kanssa haluan että harrastaminen on meistä molemmista mukavaa ilman ylimääräistä tappelemista, se kun ei palvele ketään. Me voimme tehdä yhdessä sitä mistä molemmat nauttii, me siis jatkamme jäljestyksen parissa ja jätämme puruhommat muille harrastajille. Harrastajille joilla on tavoitteet, halu päästä sinne sekä sinne pääsemiseen tarvittavat tekijät.

Ainakaan toistaiseksi en ole laittamassa itselleni toista koiraa suojelua ajatellen. Minulla on käsissä loistava jälkikoira ja tavoitteet siellä puolella on maailmalla.  Tiedän että Havun kanssa yhdessä me pystymme mihin vain   

rakastettu on oikea nimesi <3

torstai 22. kesäkuuta 2017

kohti koetta


Kyllä jäljestäminen vaan on niin kovin kivaa hommaa. Koira on elementissään ja kaiken lisäksi ohjaajakin nauttii suunnattomasti talsia hiljaisella pellolla ja katsella koiran loistavaa työskentelyä. Havun kanssa on tämän kevään/kesän aikana menty aivan valtava harppaus jäljellä eteenpäin. Viime syksynä jäljellä oli ruokaa vielä melko paljon ja ainoastaan tyhjiä rytmityksiä siellä täällä. Tänä keväänä on siirrytty ruuattomiin jälkiin ja pituuttakin lisätty pisimmillään reiluun tuhanteen askeleeseen. Eikä nopeasta edistymisestä ole koiran työskentely kärsinyt ollenkaan, päinvastoin. Mitä enemmän jäljelle haastetta laittaa, sitä tarkemmin koira siellä työskentelee. Eikä vireestä tai motivaatiosta ole minkäänlaista vajetta. Välillä koira tahtoo olla hitusen liian korkeassakin tilassa, mutta pääsääntöisesti pysyy siinä korkean ja liian korkean rajalla. En ole viretilaan halunnut puuttua, sillä vietikästä koiraa katselee aina ilolla. Varsinkaan kun sen tarkkuus ei korkeasta vietistä kärsi. Koira on mullalla ihan aavistuksen parempi mitä se on rehulla/ruoholla, joten nyt meillä onkin tehotreenissä kaikki muut paisti multa alustat. Lähiaikoina olen tehnyt jäljellä selvän alustanmuutoksen (multa ja ruoho) eikä ne tuota Havulle minkäänlaista ongelmaa. Piikkejä on myös tehty sillä ysikympin kulmat alkavat olla jo liian helppoja. Piikit koira ajaa tasaisen varmasti, ehkä hieman varmistelee eikä oikein luota itseensä. Sen takia olenkin laittanut jonkun vahvisteen (ruokaa yleensä, joskus jopa esineen joka on koiralle ruokaa arvokkaampaa) ihan 5-15 askeleen päähän kulmasta. Koko kulmaa en ala nakittamaan sillä silloin koira on vain syömässä ja ikäänkuin unohtaa työskentelyn. Joskus myös 5-10 askelta ennen kulmaa on muutama ruoka joka vähän hidastaa koiraa. Esineillä olen alkanut pilkkua viilamaan ja ajattelin tehdä muutaman ihan esinejäljen kujalle, niin että se ilmaisisi suoraan. Suunnattoman ärsyttävän tavan on ottanut käyttöön odottaakseen palkkaa, että maahanmentäessään kääntyy minua kohti ja on ihan jousilla lähdössä lentoon. Ja on siis tässä kohtaa ihan mutkalla eikä likikään suorassa. Vinoista ilmaisuista en koiraa palkkaa vaan siirrän esinettä eteenpäin niin, että koira ilmaisee sen uudestaan suoraan ja saa korjatusta vain kehun. Jäljellä on tällöin paljon esineitä niin että koiralla varmasti on mahdollisuus onnistua itse ja saada siitä palkka. Keskittymistä esineen suuntaan täytyy siis treenata ja sitä suoruutta. Mutta ne on pikkuseikkoja enkä usko että ovat kovin vaikeita korjattavia kun koiralla on motivaatiota niin paljon niin sitä pystyy oikeasti kouluttamaan. Paalulta lähtee varmasti ja tasaisesti sekä esineiltä jatkaa jälkeä erittäin hyvin. Tämä kesä keskitytään erityisesti jälkeen, sillä näillä näkymin meillä on reilun kuukauden päästä näytönpaikka FH-kokeessa. Salainen haave olisi saada syksyn aikana myös FH2 ykkönen, niin se olisi sitten ensivuonna jo valio ;)

Tottiksesta ei ole käytännössä mitään kirjoitettavaa. Otettiin meille aivan liian iso takapakki Keskiviikkona ampumisissa. Päivällä treenattiin kentällä, otettiin seuruuta yksi pätkä joka oli Havuksi hieman laiskahko mutta ei kuitenkaan huono. Lisäksi kokeiltiin ensimmäistä kertaa ikinä A-este noutoa joka oli todella suuri positiivinen yllätys. Aluksi ajattelin että meidän todella täytyy aloittaa ihan pienistä mutta koira tasantarkkaan tiesi mitä oli tekemässä. Se kiipesi, teki hienot iskut ja kiipesi vielä takaisinkin. En ottanut luovutusta tähän vielä vaan palkkasin ikäänkuin läpijuoksuna. Muutama loivemmalla esteellä ja lopuksi kisakorkeudella yksi nouto, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. Näiden jälkeen vieraassa häiriössä, minun ollessa piilossa, lähemmäs puolentunnin paikkamakuu ja koira makasi koko ajan tarkkaavaisesti ja vaihtamatta asentoa. Joten paikkamakuu ei todennäköisesti tule olemaan ongelma, mikäli ampumiset nyt saadaan kuntoon. Illalla tosiaan muutama treenaaja halusi ottaa ampumisia kentällä ja ajattelin että jos vien Havun kentän laidalle makaamaan ja kuitenkin olen siinä suhteellisen lähellä, etten aivan mene kauas. Jokaisen laukauksen kohdalla koira otti paniikkiritolat, onneksi mulla oli liinan pää kädessä eikä päässyt sitä pidemmälle. Voitte vain kuvitella sitä vitutuksen määrää siinä vaiheessa. Koiralle on ammuttu ennenkin. On ammuttu kentällä ja on ammuttu kotona, useamman kerran. Eikä se ole ikinä niihin reagoinut millään tavalla. Se on ollut uudenvuoden aikaan niin ettei se ole kuullut pamauksia ollenkaan, joten se ei ole voinut niitäkään säikähtää. Koira kuitenkin palautui paukkujen jälkeen, se saalisti ja sai runkotyynyn jota kantoi todella kauan ja purki siihen itseään. Tehtiin vielä koppeja tyynyyn ja teki kyllä hienoja koppeja. Eikä muutenkaan jäänyt huonoon tilaan vaan palautui kyllä täysin ja oli vapautunut kyllä lopuksi. Nyt sitten lähdetään siedättämään paukkuihin. Paljon paukkuja, joka päivä ja aluksi niin kaukaa ettei reagoi. Sieltä sitten lähteä hiljalleen tulemaan lähemmäs ja lähemmäs. Hiljaa hyvä tulee. Välillä oikeasti miettii että miksi juuri omalle kohdalle sattui näin haastava koira? Haastava koira kaikessa, niin arjessa kuin kentälläkin, ihan kaikella tapaa. Meillä ei nyt onneksi kokeisiin tälle kaudelle vielä ole tarkoitus mennä, sillä C-osa on jonkunverran vielä keskeneräinen ja tämä paukkuhässäkkäkin vaatii oman aikansa. Ja haluan koiran kolmoseen valmiiksi ja vasta sen jälkeen käydä ykkönen ja kakkonen ikäänkuin peräkkäin pois alta ja sitten alkaa oikeasti kisaamaan. Onneksi FH:ssa ei ole tottista :P  

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

jälkikokeita ja agilitykoiria


Oman tamronin ollessa edelleen rikkinäisenä hyllyllä ja lompakko odottaa sopivaa hetkeä käydä hakemassa uusi putki tilalle, sain kaveriltani hänen rungon ja putken lainaan. Alunperin oli tarkoitus lainata sitä Havun synttäripäiväksi että saisin siitä 2vee kuvia, mutta kamera jäikin hoitoon vähän pidemmäksi aikaa. Joten pitkästä aikaa olen päässyt kuvailemaan ja aiettä miten tykkäänkin siitä hommasta. Heti alkajaisiksi kävin kuvailemassa omia agikisojamme. Lähinnä maksi kolmosten ratoja ja aikalailla samasta kuvakulmastakin sillä olin samalla ratahenkilö. Illasta kun aurinko laski ja paistoi matalalta oli kuvaaminen aavistuksen hankalaa vastavaloon mutta muutaman onnistuneen räpsyn sain kuitenkin tallennettua. 
Lisäksi omassa jälkikokeessa kävin räpsimässä sekä esineruutua että tottista. Sää oli aika ihanteellinen kuvaamiselle ja siellä tulikin useampiakin onnistuneita ruutuja. Alla siis muutamia räpsyjä näistä kisoista. Niin harvoin tulee täällä blogin puolella julkaistua tällä tavalla kuvia.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

filmipurkkeja ja selkeyttä irrotuksiin


Tänään oli viimeinen työpäivä ja minäkin olen vihdoin oikeasti lomalla. Torstaina tuli yhteishaun tulokset ja nimeni löysin Kainuun ammattiopiston 'valitut 2017' nimilistalta. Kajaanin siis syksyllä Havun kanssa muutamme. Kuun viimeisellä viikolla ollaan mökillä Janeten kanssa, niinkuin kahtena edellisenä vuonnakin. (Postaus 2015 vuoden reissuun ja 2016). Toivotaan hyviä säitä ja hyviä reenejä, sillä reeneistähän meidän mökkeily pääasiassa koostuu.
Heinäkuu meneekin käytännössä kokonaan etelässä, vähän siellä ja tuolla. Mutta en valita.

Aloitetaan vaikka aluksi siitä mihin viime postaus jäi. Riimin luustokuvat. Suurin osa varmasti niistä tietääkin jo, sillä instagramin puolella ollaan oikeastaan kaiken päivittelyn suhteen paljon ahkerampia. Ventelellä siis ajeltiin ja jo seuraavana päivänä oli selkäkin lausuttu. Ei priimaa tullut mutta ei se nyt ihan täysin rikkikään ollut. Lonkat löysyyden takia C/C. Positiivista tosiaan se että niissä ei ollenkaan nivelrikkoa, jes. Kyynärät onneksi 0/0 ja selästä VA0 sekä LTV1. Samalla kuvattiin myös olat, polvet, niska/kaula puhtaaksi eikä myöskään spondyloosi muutoksia ollut. Kari sanoi vain että kovaa käyttöä eikä lajilla ole mitään väliä. Riimillä on tosi herkkä vatsa, eikä se kestä oikeastaan yhtään mitään. Koira on vuoden sisällä sairastunut neljä erittäin pahaa ripulia ja niiden takia ollut useampaan kertaan nesteytyksessä. Tällä hetkellä ruokana on pure naturalin breeder chicken. Purkista menee fiboria joka on siis ruuansulatuksen toimintaa edistävä kuituvalmiste. Sekä jauhemaista caniusta joka siis suoliston hyvinvointiin. Tällä hetkellä tämä yhdistelmä näyttää hyvältä.  

Myöskin uimakausi on saatu startattua. Havu työkseen etsii vesi ja paskalammikoita ja se käy niissä pienimmissäkin kahlaamassa ja mahdollisuuksien mukaan ui. Ui sitten vaikka ympyrä paikallaan jos ei muuten mahdu. Lauantaina me käytiin Jonnan, Varjon ja Lulun kanssa liki 25kilometrin metsälenkki. Siellä sitä vettä ja paskaliejua olikin sitten riittämiin ja kilometrin matkalla kuului ainaki 3kertaa veden loiskaisuja ja kohta ääni kun koira juoksi ojaa pitkin täysiä. Muuten Havu käyttäytyi niin kamalan mallikkaasti. Koppa sillä toki oli ja on jatkossakin, mutta melko nätisti tyytyi juoksemaan Varjon (mudi) kanssa. Muutamia 'yli keitto' tilanteita toki oli, mutta ei mitään kovin kummoisempaa. Varjo ei vastannut niin tilanne ei siitä sitten muttunut sen pahemmaksi. Remmissähän koira ei voi sietää ketään lähelleen eikä jos ihmiset pysähtyy. Mutta tämä lenkki oli tosiaan yllätys!

Sitten kuulumisia treenrintamalta. Havun kanssa ollaan tehty onnistuneita ja ei niin onnistuneita treenejä ikäänkuin vuorotellen. Jälki on loistavaa mullalla. Myöskin rutikuiva, edellisenä päivänä käännetty multapellolla jäljestys ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Esineet nousi ja piikit ajettiin todella nätisti. Vietillisesti koira on todella korkeassa tilassa jäljellä mutta kun se pystyy tilastaan huolimatta työskentelemään äärettömän taitavasti en ole viettiin puuttunut ollenkaan. Jos koira alkaa häröilemään (lähinnä kulmissa joskus) annan sen ratkoa tilanteen yksin tai annan pienen paineen ja koira kyllä jatkaa sen jälkeen työskentelyä hyvin. Ilmaisut ovat hyviä. Suoria eikä koira lösähdä lonkalleen. Halusin niihin hieman nopeutta joten annoin muutamaan ilmaisuun napakan käskyn ja pienen pakotteen pantaan ja asia korjautui näinkin yksinkertaisesti. Ongelma onkin sitten ruohoalusta. Ruoholla koira ajaa hieman turhan paljon nokka ilmassa, ei kuitenkaan niin että sitä erityisemmin edes näkisi. Kulmissa pyörii paljon ja pienessäkin tuulessa ajautuu ajamaan jäljen viereen. Esineet kuitenkin nousee eikä koira jälkeä missään vaiheessa hukkaa tai jäljestämistä lopeta. Kuitenki huono minun mittakaavassa. Ruoholla täytyy siis treenata paljon. 
Jäljillä siis yleensä ollut tänä keväänä pituutta 500-1000 askelta ja erilaisia esineitä 2-6. Täysin ruuattomia on muutamat ajettu ja muutama ruuaton paalukin tehty. Näissä ei mitään ongelmaa ja koiran paalutyöskentelyyn ja jäljelle lähtemiseen olen todella tyytyväinen. Välillä jäljellä on esineiden lisäksi tai sitten niitä korvaamaankin filmipurkkeja (joissa ruokaa) piilotettuna maan alle. Tavoitteena olisi syksyllä FH-koe. Joten sen mukaan treenaillaan tämä kesä. 
Riimille tein etelässä Huhtikuussa muutaman jäljen tyylillä 50 tyhjää, kasa ruokaa, 50 tyhjää, kasa ruokaa jnejne, koska jäljestäminen enne tätä oli hieman vietitöntä pellolla syömistä. Teknisestihän se oli/on taitava mutta siitä puuttui se tietty vietti mitä siihen kaivattiin. Tyhjällä jäljellä koira oli vietillisesti ihan eri koira ja tällä tyylillä se nyt jäljestelee. Kasat on jätetty pois ja niiden tilalla on maahan upotettuja filmipurkkeja jotka koira ilmaisee niinkuin esineetkin ja sitten saa palkan purkista. Ruokaa on vain paalulla ja purkeissa. Filmipurkkien lisäksi jäljellä voi olla myös esineitä. Riimi jäljestää hyvin kaikilla alustoilla eikä alustanmuutoksetkaan ole ongelma.

Tottis onkin sitten ihan oma numeronsa. Pikkuhiljaa olen alkanut paketoimaan opeteltuja liikkeitä kokoon ja näin kokoamaan tottisosuutta kasaan. Pari viikkoa sitten tehtiin puolentoistavuoden kapulatyöskentelypohjien jälkeen ensimmäinen kokonainen noutoliike. Ja en ollenkaan kadu että tein pohjat oikeasti huolella ja ajan kanssa. Tai edelleenhän niitä tehtään eikä kokonaisia noutoja tehdä likikään joka reenissä. Viettikestävyys on ollut aika pitkälti meidän treeniaiheena viime aikoina. Ja sehän alkaakin näkymään pikkuhiljaa. Nostatan koiran kentälle tullessa ja välinostatuksia olen vähentänyt rutkasti. Liikkeet teen aina järjetyksessä ja varsinkin jäävissä on aina sama järjestys. Tämän Havu on oppinut nopeasti ja siitä on oikeasti hyötyä. Yllätyspalkkauksia toki tulee välillä eikä joka reenissä tehdä kaikkia liikkeitä. Yleensä otan 2 tai 3 kierrosta. Jos otan kolme on ensimmäinen tai viimeinen kierros pelkkä paikallamakuu ja kahden muun kierroksen järjestys on seuruu&jäävät ja toinen kierros noudot ja eteenmeno. Jos otan kaksi, on ensimmäinen kierros seuruu&jäävät ja toinen kierros sitten noudot ja eteenmeno. Noudot tarkoittaa välillä vauhtinoutoa, välillä otteen hiomista ja välillä pelkkiä nostoja. Pääasiassa tehdään 650grammasella mutta nyt viimeviikkoina on treeneissä ollut useasti mukana 2kilogrammainen. Seuruun pituus vaihtelee paljon. Joskus otetaan vain yksi pätkä ja palkka ja välillä jatketaan palkan jälkeen uusi pätkä. Jäävät tehdään vaihtelevasti. Pääosin peruuttamalla mutta joskus myös kokeillaan kokonaisina liikkeinä. Ongelma jäävissä on maahanmeno. Koira jää hitusen kyynärät ilmaan ja yleensä vasta pienen avun/paineen/pakotteen jälkeen suorittaa loppuun asti. Kisa-Aan kanssa painitaan. Ollaan tehty Aata riman kanssa PALJON ja silloin se suorittaa sen nätisti alas asti. Heti kun rimaa ei ole, koira hyppää esteen päältä tulematta askeltakaan alaspäin. Lelulla en varmasti ala viemään sitä alas koska silloin se tulee ainoastaan niskat edellä. Metrinen on hyvä ja koiralla on sen suoritukseen hyvä tekniikka. 

Puruja on treenattu määrällisesti vähän mutta jokaisesta treenistä on ollut suuresti hyötyä. Viettialueita on selvennetty sillä koira tahtoo vähän turhan paljon jättää puolustusta päälle jolloin se on sekavietissä eikä kykene puremaan hyvin. Oteongelmia ei Havulla muuten ole ollenkaan (ja pidetään huoli ettei tulekaan). Irroituksiin on saatu paljon selkeyttä eikä koira enää ole hihan jälkeen kiinni minun reisissä. Hallintakin on paljon selkeämpää nykyään. 
Piiloa on työstetty paljon sillä koira on siellä hieman sika. Kokeiltiin monia eri keinoja ja vihdoin löytyi minulle ohjaajana sekä koirallekin selkein tapa saada ylimääräiset sikailut piilolla pois. Koira on myös rohkaistunut hurjasti ja se kykenee haukkumaan ja melko lähellä molaria. Minun onnekseni (läpsytysleikki tottiksessa lienee vaikuttanut) koiralla on tassut maassa! En ollenkaan halua Havusta kahdella jalalla hyppivää haukkujaa piilolla enkä kyllä kentälläkään. Toukokuun alussa tehtiin irroituksia ja aluksi meinasin että koirasta tulee haukkuva sillä se ei kykene pitämään itseään kasassa hiljaisena. Koira kuitenkin teki ihan saakelin hyvät irrotukset ja hiljaisen vartioinnin. Joten näillä näkymin ainakin koira on hiljainen mikäli ei ala itse tarjoamaan haukkua jossain vaiheessa. Piilolta kentälle siirtymä tehtiin myös ja muutama koppi. Kopit oli todella nättejä. Kyllä sillä ainakin sen ykkösen tekee;)

tiistai 13. kesäkuuta 2017

tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista


minut ympäröin tyhjyydellä 
jotta voisin nähdä 
jotta oppisin itse mitä tunnen 
ja tietäisin sen 
nyt on mentävä yksin 
kulkee pitää ilman varjoo
 osan jäätävä taakse
 jotta toinen voi loppuun löytää

tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
 sen on tultava loppuun, nyt on aika 


viimeiseen tiimaan
 tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista 
jonka raajat kuolleet on
 tän täytyy mennä näin
 vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää 
mutta tiedän et on turhaa 
armoo viivyttää

pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
 niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää 
vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
 muttei silti tule luo, vaan tuijottaa tuijottamistaan 


tämä tie meidät kaataa
 ei voi jatkaa ei voi olla näin
 sen on tultava loppuun
 nyt on aika

tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista

Pippa, 6.12.2012 - 24.5.2017 

perjantai 14. huhtikuuta 2017

prässiä ja hallintaa


Kevät, kesä ja kesän leirit lähestyy päivä päivältä. Minulla ei koulupäiviä ole jäljellä enää kuin parisenkymmentä, joista niistäkin osa menee erilaisiin tapahtumiin ja reissuihin. Valtakunnallisia ja viimeisiä kokeita viedään. Yhteishaun tuloksiakin kauhulla odotetaan. Saas nähdä odottaako kesän päätteksi muutto ja jos odottaakin, niin minne. Vaan pysytäänkö me samoissa maisemissa. Kesälle on paljon suunnitelmia, mutta niistä lisää kun ollaan hieman lähempänä. Täällä jälkipeltojen sulaminen oli erittäinkin hyvällä mallilla, kunnes eräs kaunis päivä iski kunnon takatalvi ja taas kahlattiin lumihangessa. Joten ei siis vielä hetkeen jäljestellä täällä päin..

Puruja ollaan reenattu. Käytiin huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna Vaasassa muutama päivä reenailemassa. Piilotyöskentelyä jatkettiin jälleen. Koira on vahvistunut piilolla todella paljon mutta on alkanut myöskin possuilemaan omiaan. Vaasassa esitti mm. hienoja omatoimisia puruja. Hallinta tuottaa kyllä viettiä mutta tekniikka on hajonnut siitä käytännössä täysin. Tällä hetkellä minulla on mukana raippa jolla saan sitä hieman oikeammalle paikalle. Välillä ollessaan todella korkealla, protestoi raippaa ja yrittää purkaa itseään puremalla siihen. Kuitenkin melkein joka kerta vastaa halutusti ja korjaa paikkaansa. Piilolla jatkettiin prässäten ja minun sivulletuloilla. Pikkuhiljaa aletaan Havun kanssa pelaamaan yhtenä tiiminä eikä koira enää väistä minun sivulletuloja. Vaasassa koira haukkui ketjua vasten ja prässitkin tehtiin niin. Prässissä koiraa täytyy hieman jarruttaa sillä välillä se saattaa käydä possuilemassa hihalla.
Viime sunnuntaina ajeltiin Iisalmeen treenailemaan ja siellä jatkettiin jälleen piilotyöskentelyllä. Valjaat vaihtui kahvapantaan ja näin on Havun kohdalla huomattavasti parempi, kun koiralla ei ole niin hirveän paljon tilaa pitkän kaulansa kanssa. Pantaa vasten huomautukseksi riittää pienikin huomautus kun taas valjailla huomautuksen rekisteröinti jostain kumman syystä kestää hieman kauemmin. Nyt otettiin appari tolpaksi joten minun ei tarvinnut muutakuin käskyttää koiraa sekä liikkua sen vierelle. Toisella kierroksella maalimies oli Havulle täysin uusi ja outo. Sen epävarmuus näkyi jälleen todella hyvin ja mm. irroituksissa se purki epävarmuuttaan minuun. Minun puremisesta kuitenkin tippuu käytännössä taivas niskaan, joten yritys jäi siihen yhteen kertaan. Hallinta toimi kivasti, koira siis muisti edellisestä kierroksesta jotain. Uuden molarin kanssa otettiin pätkä kentälläkin ja koira toimi hyvin siinäkin. Viimeinen prässi oli todella hyvä, joten siihen oli hyvä lopettaa. Havulle tehtiin vielä kuljetuksiakin ja seuraavalle kerralle mietittiin pakoja. Katsotaan katsotaan!

Tottiksessa pääpaino ollut jäävissä. Maahanmeno treenit alkaa oikeasti tuottaa tulosta vaikka työtä onkin vielä paljon edessä. Kuitenkin kaksi kolmesta vastaa haluttua, joten eikö se aika hyvällä mallilla ole? Ollaan tehty tätä ruualla sillä lelulle koiralla on vähän turhan paljon taipumusta tiltata. Tämän takia reeneissä en juuri ollenkaan ole ottanut saalista vaan paljon haukkua -> purkaa tilttiä. Paljon haukutettuna on koira jättänyt omatoimiset huutamiset ja vuotamiset pois. Ainakin melkein.. Koira tulee haastamaan taisteluun juoksemalla miljoona päin joka ei ihan kauhian hauska juttu ole. En ihan kamalasti sen kanssa taistele ja monesti vain käsken sen pois. Joskus harvoin saatan pallonnarusta napata kiinni ja se on kyllä koiran päässä lottovoitto :D
Seuruuta ollaan otettu todella minimaalisesti. Ihan muutama pätkä lenkin yhteydessä kun pysähdyttiin leikkimään pallolla. Siinäpä se. Noudotkin ovat nyt tauolla ulkokenttien sulamiseen asti. Tällä hetkellä pitäisi saada lopun 3-4 askelta nopeimmaksi. Pitoja, iskuja ja luovutuksia onkin koko alkuvuosi jahkattu. Samoin hypyt ja eteenmenot odottelee ulkokenttiä. 'sata pistettä on tarjolla'. 

Riimin luustokuvat lähestyy. Vajaa viikko enään. Suuntamme siis Ventelälle jonne tulee osa Riimin sisaruksistakin. Siitä jatkamme matkaa Havun ja Riimin kanssa vielä jokusen sataa kilometriä alaspäin ja vajaa 2viikkoa vietetään etelässä, (toivottavasti) sulien peltojen tykönä. Toivon saavani Havulle oikeasti useamman jäljen tehtyä ja toivon myöskin ettei upeat esineilmaisut ole unohtunut talven aikana. Palaillaan!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

prässäilyä


Kohta kaksi vuotta ollaan Havun kanssa yhteistyötä tehty ja tämä viikonloppu oli varmasti ensimmäinen kerta kun oikeasti meidän yhteistyö tuntui saumattomalta. Melkein ensimmäistä kertaa oikeasti tykkäsin tuosta koirasta ja tykkäsinkin paljon! ja tykkään kyllä edelleen.

Lauantaina tehtiin kolmionoutoja. Todettiin että meidän hallissa tätä melko turha tehdä. Sen verran pieni ettei koira ollenkaan pääse vauhtiin ja jos minä olen lähellä seinää, koira hidastaa väistäessään seinää. Pidot olivat kuitenkin hyviä ja niihin voin kyllä olla tyytyväinen. Hienosti kuulemma olen sen saanut opetettua. Muutaman illan iltaruoka pitoja tehneenä, oli meillä ongelmana joko ääntely tai pumppaaminen. Yritin selvittää mikä saa koiran toimimaan näin mutta hallissa ongelmaa ei ilmennyt ollenkaan. Koira piti kapulaa hiljaa ja pumppailematta. Hyvä niin. Ajattelinkin että kapulahommat voisivat muutaman kuukauden tehotreenin jälkeen jäädä hautumaan paimenen päähän ja otettaisiin niitä seuraavan kerran ulkokentällä kun saadaan kunnolla tilaa. 

Lauantain puruissa otettiin kaksi kierrosta. Ajettiin koira ensin löysille muutaman kerran ja yhdellä kertaa ajettiin maalimies tipuaskelin piiloon. Koira oli aika hyvällä asenteella alusta lähtien ja vaihtui saaliillekin puhtaasti heti! 'Eläinkokeena' kerran laitettiin koira vitosen kautta kutoselle (instagramissa video. @pelottavankauniisti). Koira kävi piilolla ensimmäisenä tökkäämässä hihaa eikä ollut haukussa täysin puhtaasti alueella. Toisella kierroksella otettiin hallintaa mukaan paljon enemmän. Hallinnassa koiralla tuntui hieman kiehuvan ja otinkin toiseen käteen kepin jolla kerroin sille rinnuksille kun tuntui että hieman liikaa keulii ja edistää. Hallinasta koira suoraan piilolle ja löysille. Tehtiin koiralle muutama prässi, joskon hitusen epäonnistuneesti sillä koira ei ollut aivan varma vastatakko maalimiehen ärsykkeisiin vai tullaanko hallintaan. Se kiersi joka kerta minun ympäri ja palasi sieltä piilolle. Irroituksiin riitti pelkästään käsky ja koira siirtyi irroituksen jälkeen hyvin hallintaan. Joskos parissa irroituksessa näykkäisi hihaa kerran irroituksen jälkeen. Minuun ei kuitenkaan yhtään uutta mustelmaa tältä päivää!

Sunnuntain tottiksessa tehtiin Riimin kanssa yhtäaikaa. Nakkijääviä tällä kertaa. Otettiin kaikki jäävät läpi ja ilokseni sain huomata edistystä tapahtuneen kaikkien kolmen jäävän osalta. Istuminen on nopeutunut todella paljon ja koira istuu kerralla loppuun asti, jes! haukuttaminen siis tuottanut tulosta tähän. Maahanmenoon olin ehkä eniten yllättynyt. Toki annoin koiralle käsiapuja ja pienen vartalopaineenkin, mutta se läsähti tosi nopeasti eikä ollenkaan kaksiosaisesti. Muutama seisominen meni niinsanotusti 'lepikkoon' mutta teki loppuun muutaman huippukivan seisomisen niiaten. Ja vastusti remmiäkin oikeasti. 

Puruissa jatkettiin siitä mihin Lauantaina jäätiin. Hallintaa jossa koira olikin hieman paremmin kasassa. Hallinnasta suoraan piilolle ja löysille. Prässiä joka menikin huomattavasti edellistä päivää paremmin. Koira ei tarjonnut hallintaa vaan vastasi maalimiehen ärsykkeeseen juuri niinkuin haettiinkin ja rohkeus riitti haukkua oikeasti lähellä. Myös minun hyvää tilanteenlukua kehuttiin, jee! Koira alkoi oikeasti olemaan alueella ja teki todella hyviä otteita sitä kautta. Irroitukset toimivat erittäin hyvin jälleen pelkällä käskyllä. Irroituksien toimiminen on meille kyllä niin suuri saavutus! Hyvä lopettaa reeniviikko tähän, oikeasti onnistuneeseen treeniin. Nyt voin jo olla ylpeä mun koirasta. Tykkään siitä <3

Riimikin teki hallintaa, hyviä iskuja ja vietin vaihtoja. Se on oikealla alueella todella hyvin, mutta vaihtaa (vielä, heh) saalillekin puhtaasti. Lisäksi sen kanssa otettiin koppeja tyynyyn ja meidän tyttösuojelu harjoittelut eivät olekkaan ihan hukkaan menneitä. Koira hyppäsi hyvin, iski ja purikin hyvin.