torstai 22. kesäkuuta 2017

kohti koetta


Kyllä jäljestäminen vaan on niin kovin kivaa hommaa. Koira on elementissään ja kaiken lisäksi ohjaajakin nauttii suunnattomasti talsia hiljaisella pellolla ja katsella koiran loistavaa työskentelyä. Havun kanssa on tämän kevään/kesän aikana menty aivan valtava harppaus jäljellä eteenpäin. Viime syksynä jäljellä oli ruokaa vielä melko paljon ja ainoastaan tyhjiä rytmityksiä siellä täällä. Tänä keväänä on siirrytty ruuattomiin jälkiin ja pituuttakin lisätty pisimmillään reiluun tuhanteen askeleeseen. Eikä nopeasta edistymisestä ole koiran työskentely kärsinyt ollenkaan, päinvastoin. Mitä enemmän jäljelle haastetta laittaa, sitä tarkemmin koira siellä työskentelee. Eikä vireestä tai motivaatiosta ole minkäänlaista vajetta. Välillä koira tahtoo olla hitusen liian korkeassakin tilassa, mutta pääsääntöisesti pysyy siinä korkean ja liian korkean rajalla. En ole viretilaan halunnut puuttua, sillä vietikästä koiraa katselee aina ilolla. Varsinkaan kun sen tarkkuus ei korkeasta vietistä kärsi. Koira on mullalla ihan aavistuksen parempi mitä se on rehulla/ruoholla, joten nyt meillä onkin tehotreenissä kaikki muut paisti multa alustat. Lähiaikoina olen tehnyt jäljellä selvän alustanmuutoksen (multa ja ruoho) eikä ne tuota Havulle minkäänlaista ongelmaa. Piikkejä on myös tehty sillä ysikympin kulmat alkavat olla jo liian helppoja. Piikit koira ajaa tasaisen varmasti, ehkä hieman varmistelee eikä oikein luota itseensä. Sen takia olenkin laittanut jonkun vahvisteen (ruokaa yleensä, joskus jopa esineen joka on koiralle ruokaa arvokkaampaa) ihan 5-15 askeleen päähän kulmasta. Koko kulmaa en ala nakittamaan sillä silloin koira on vain syömässä ja ikäänkuin unohtaa työskentelyn. Joskus myös 5-10 askelta ennen kulmaa on muutama ruoka joka vähän hidastaa koiraa. Esineillä olen alkanut pilkkua viilamaan ja ajattelin tehdä muutaman ihan esinejäljen kujalle, niin että se ilmaisisi suoraan. Suunnattoman ärsyttävän tavan on ottanut käyttöön odottaakseen palkkaa, että maahanmentäessään kääntyy minua kohti ja on ihan jousilla lähdössä lentoon. Ja on siis tässä kohtaa ihan mutkalla eikä likikään suorassa. Vinoista ilmaisuista en koiraa palkkaa vaan siirrän esinettä eteenpäin niin, että koira ilmaisee sen uudestaan suoraan ja saa korjatusta vain kehun. Jäljellä on tällöin paljon esineitä niin että koiralla varmasti on mahdollisuus onnistua itse ja saada siitä palkka. Keskittymistä esineen suuntaan täytyy siis treenata ja sitä suoruutta. Mutta ne on pikkuseikkoja enkä usko että ovat kovin vaikeita korjattavia kun koiralla on motivaatiota niin paljon niin sitä pystyy oikeasti kouluttamaan. Paalulta lähtee varmasti ja tasaisesti sekä esineiltä jatkaa jälkeä erittäin hyvin. Tämä kesä keskitytään erityisesti jälkeen, sillä näillä näkymin meillä on reilun kuukauden päästä näytönpaikka FH-kokeessa. Salainen haave olisi saada syksyn aikana myös FH2 ykkönen, niin se olisi sitten ensivuonna jo valio ;)

Tottiksesta ei ole käytännössä mitään kirjoitettavaa. Otettiin meille aivan liian iso takapakki Keskiviikkona ampumisissa. Päivällä treenattiin kentällä, otettiin seuruuta yksi pätkä joka oli Havuksi hieman laiskahko mutta ei kuitenkaan huono. Lisäksi kokeiltiin ensimmäistä kertaa ikinä A-este noutoa joka oli todella suuri positiivinen yllätys. Aluksi ajattelin että meidän todella täytyy aloittaa ihan pienistä mutta koira tasantarkkaan tiesi mitä oli tekemässä. Se kiipesi, teki hienot iskut ja kiipesi vielä takaisinkin. En ottanut luovutusta tähän vielä vaan palkkasin ikäänkuin läpijuoksuna. Muutama loivemmalla esteellä ja lopuksi kisakorkeudella yksi nouto, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. Näiden jälkeen vieraassa häiriössä, minun ollessa piilossa, lähemmäs puolentunnin paikkamakuu ja koira makasi koko ajan tarkkaavaisesti ja vaihtamatta asentoa. Joten paikkamakuu ei todennäköisesti tule olemaan ongelma, mikäli ampumiset nyt saadaan kuntoon. Illalla tosiaan muutama treenaaja halusi ottaa ampumisia kentällä ja ajattelin että jos vien Havun kentän laidalle makaamaan ja kuitenkin olen siinä suhteellisen lähellä, etten aivan mene kauas. Jokaisen laukauksen kohdalla koira otti paniikkiritolat, onneksi mulla oli liinan pää kädessä eikä päässyt sitä pidemmälle. Voitte vain kuvitella sitä vitutuksen määrää siinä vaiheessa. Koiralle on ammuttu ennenkin. On ammuttu kentällä ja on ammuttu kotona, useamman kerran. Eikä se ole ikinä niihin reagoinut millään tavalla. Se on ollut uudenvuoden aikaan niin ettei se ole kuullut pamauksia ollenkaan, joten se ei ole voinut niitäkään säikähtää. Koira kuitenkin palautui paukkujen jälkeen, se saalisti ja sai runkotyynyn jota kantoi todella kauan ja purki siihen itseään. Tehtiin vielä koppeja tyynyyn ja teki kyllä hienoja koppeja. Eikä muutenkaan jäänyt huonoon tilaan vaan palautui kyllä täysin ja oli vapautunut kyllä lopuksi. Nyt sitten lähdetään siedättämään paukkuihin. Paljon paukkuja, joka päivä ja aluksi niin kaukaa ettei reagoi. Sieltä sitten lähteä hiljalleen tulemaan lähemmäs ja lähemmäs. Hiljaa hyvä tulee. Välillä oikeasti miettii että miksi juuri omalle kohdalle sattui näin haastava koira? Haastava koira kaikessa, niin arjessa kuin kentälläkin, ihan kaikella tapaa. Meillä ei nyt onneksi kokeisiin tälle kaudelle vielä ole tarkoitus mennä, sillä C-osa on jonkunverran vielä keskeneräinen ja tämä paukkuhässäkkäkin vaatii oman aikansa. Ja haluan koiran kolmoseen valmiiksi ja vasta sen jälkeen käydä ykkönen ja kakkonen ikäänkuin peräkkäin pois alta ja sitten alkaa oikeasti kisaamaan. Onneksi FH:ssa ei ole tottista :P  

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

jälkikokeita ja agilitykoiria


Oman tamronin ollessa edelleen rikkinäisenä hyllyllä ja lompakko odottaa sopivaa hetkeä käydä hakemassa uusi putki tilalle, sain kaveriltani hänen rungon ja putken lainaan. Alunperin oli tarkoitus lainata sitä Havun synttäripäiväksi että saisin siitä 2vee kuvia, mutta kamera jäikin hoitoon vähän pidemmäksi aikaa. Joten pitkästä aikaa olen päässyt kuvailemaan ja aiettä miten tykkäänkin siitä hommasta. Heti alkajaisiksi kävin kuvailemassa omia agikisojamme. Lähinnä maksi kolmosten ratoja ja aikalailla samasta kuvakulmastakin sillä olin samalla ratahenkilö. Illasta kun aurinko laski ja paistoi matalalta oli kuvaaminen aavistuksen hankalaa vastavaloon mutta muutaman onnistuneen räpsyn sain kuitenkin tallennettua. 
Lisäksi omassa jälkikokeessa kävin räpsimässä sekä esineruutua että tottista. Sää oli aika ihanteellinen kuvaamiselle ja siellä tulikin useampiakin onnistuneita ruutuja. Alla siis muutamia räpsyjä näistä kisoista. Niin harvoin tulee täällä blogin puolella julkaistua tällä tavalla kuvia.

perjantai 16. kesäkuuta 2017

filmipurkkeja ja selkeyttä irrotuksiin


Tänään oli viimeinen työpäivä ja minäkin olen vihdoin oikeasti lomalla. Torstaina tuli yhteishaun tulokset ja nimeni löysin Kainuun ammattiopiston 'valitut 2017' nimilistalta. Kajaanin siis syksyllä Havun kanssa muutamme. Kuun viimeisellä viikolla ollaan mökillä Janeten kanssa, niinkuin kahtena edellisenä vuonnakin. (Postaus 2015 vuoden reissuun ja 2016). Toivotaan hyviä säitä ja hyviä reenejä, sillä reeneistähän meidän mökkeily pääasiassa koostuu.
Heinäkuu meneekin käytännössä kokonaan etelässä, vähän siellä ja tuolla. Mutta en valita.

Aloitetaan vaikka aluksi siitä mihin viime postaus jäi. Riimin luustokuvat. Suurin osa varmasti niistä tietääkin jo, sillä instagramin puolella ollaan oikeastaan kaiken päivittelyn suhteen paljon ahkerampia. Ventelellä siis ajeltiin ja jo seuraavana päivänä oli selkäkin lausuttu. Ei priimaa tullut mutta ei se nyt ihan täysin rikkikään ollut. Lonkat löysyyden takia C/C. Positiivista tosiaan se että niissä ei ollenkaan nivelrikkoa, jes. Kyynärät onneksi 0/0 ja selästä VA0 sekä LTV1. Samalla kuvattiin myös olat, polvet, niska/kaula puhtaaksi eikä myöskään spondyloosi muutoksia ollut. Kari sanoi vain että kovaa käyttöä eikä lajilla ole mitään väliä. Riimillä on tosi herkkä vatsa, eikä se kestä oikeastaan yhtään mitään. Koira on vuoden sisällä sairastunut neljä erittäin pahaa ripulia ja niiden takia ollut useampaan kertaan nesteytyksessä. Tällä hetkellä ruokana on pure naturalin breeder chicken. Purkista menee fiboria joka on siis ruuansulatuksen toimintaa edistävä kuituvalmiste. Sekä jauhemaista caniusta joka siis suoliston hyvinvointiin. Tällä hetkellä tämä yhdistelmä näyttää hyvältä.  

Myöskin uimakausi on saatu startattua. Havu työkseen etsii vesi ja paskalammikoita ja se käy niissä pienimmissäkin kahlaamassa ja mahdollisuuksien mukaan ui. Ui sitten vaikka ympyrä paikallaan jos ei muuten mahdu. Lauantaina me käytiin Jonnan, Varjon ja Lulun kanssa liki 25kilometrin metsälenkki. Siellä sitä vettä ja paskaliejua olikin sitten riittämiin ja kilometrin matkalla kuului ainaki 3kertaa veden loiskaisuja ja kohta ääni kun koira juoksi ojaa pitkin täysiä. Muuten Havu käyttäytyi niin kamalan mallikkaasti. Koppa sillä toki oli ja on jatkossakin, mutta melko nätisti tyytyi juoksemaan Varjon (mudi) kanssa. Muutamia 'yli keitto' tilanteita toki oli, mutta ei mitään kovin kummoisempaa. Varjo ei vastannut niin tilanne ei siitä sitten muttunut sen pahemmaksi. Remmissähän koira ei voi sietää ketään lähelleen eikä jos ihmiset pysähtyy. Mutta tämä lenkki oli tosiaan yllätys!

Sitten kuulumisia treenrintamalta. Havun kanssa ollaan tehty onnistuneita ja ei niin onnistuneita treenejä ikäänkuin vuorotellen. Jälki on loistavaa mullalla. Myöskin rutikuiva, edellisenä päivänä käännetty multapellolla jäljestys ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Esineet nousi ja piikit ajettiin todella nätisti. Vietillisesti koira on todella korkeassa tilassa jäljellä mutta kun se pystyy tilastaan huolimatta työskentelemään äärettömän taitavasti en ole viettiin puuttunut ollenkaan. Jos koira alkaa häröilemään (lähinnä kulmissa joskus) annan sen ratkoa tilanteen yksin tai annan pienen paineen ja koira kyllä jatkaa sen jälkeen työskentelyä hyvin. Ilmaisut ovat hyviä. Suoria eikä koira lösähdä lonkalleen. Halusin niihin hieman nopeutta joten annoin muutamaan ilmaisuun napakan käskyn ja pienen pakotteen pantaan ja asia korjautui näinkin yksinkertaisesti. Ongelma onkin sitten ruohoalusta. Ruoholla koira ajaa hieman turhan paljon nokka ilmassa, ei kuitenkaan niin että sitä erityisemmin edes näkisi. Kulmissa pyörii paljon ja pienessäkin tuulessa ajautuu ajamaan jäljen viereen. Esineet kuitenkin nousee eikä koira jälkeä missään vaiheessa hukkaa tai jäljestämistä lopeta. Kuitenki huono minun mittakaavassa. Ruoholla täytyy siis treenata paljon. 
Jäljillä siis yleensä ollut tänä keväänä pituutta 500-1000 askelta ja erilaisia esineitä 2-6. Täysin ruuattomia on muutamat ajettu ja muutama ruuaton paalukin tehty. Näissä ei mitään ongelmaa ja koiran paalutyöskentelyyn ja jäljelle lähtemiseen olen todella tyytyväinen. Välillä jäljellä on esineiden lisäksi tai sitten niitä korvaamaankin filmipurkkeja (joissa ruokaa) piilotettuna maan alle. Tavoitteena olisi syksyllä FH-koe. Joten sen mukaan treenaillaan tämä kesä. 
Riimille tein etelässä Huhtikuussa muutaman jäljen tyylillä 50 tyhjää, kasa ruokaa, 50 tyhjää, kasa ruokaa jnejne, koska jäljestäminen enne tätä oli hieman vietitöntä pellolla syömistä. Teknisestihän se oli/on taitava mutta siitä puuttui se tietty vietti mitä siihen kaivattiin. Tyhjällä jäljellä koira oli vietillisesti ihan eri koira ja tällä tyylillä se nyt jäljestelee. Kasat on jätetty pois ja niiden tilalla on maahan upotettuja filmipurkkeja jotka koira ilmaisee niinkuin esineetkin ja sitten saa palkan purkista. Ruokaa on vain paalulla ja purkeissa. Filmipurkkien lisäksi jäljellä voi olla myös esineitä. Riimi jäljestää hyvin kaikilla alustoilla eikä alustanmuutoksetkaan ole ongelma.

Tottis onkin sitten ihan oma numeronsa. Pikkuhiljaa olen alkanut paketoimaan opeteltuja liikkeitä kokoon ja näin kokoamaan tottisosuutta kasaan. Pari viikkoa sitten tehtiin puolentoistavuoden kapulatyöskentelypohjien jälkeen ensimmäinen kokonainen noutoliike. Ja en ollenkaan kadu että tein pohjat oikeasti huolella ja ajan kanssa. Tai edelleenhän niitä tehtään eikä kokonaisia noutoja tehdä likikään joka reenissä. Viettikestävyys on ollut aika pitkälti meidän treeniaiheena viime aikoina. Ja sehän alkaakin näkymään pikkuhiljaa. Nostatan koiran kentälle tullessa ja välinostatuksia olen vähentänyt rutkasti. Liikkeet teen aina järjetyksessä ja varsinkin jäävissä on aina sama järjestys. Tämän Havu on oppinut nopeasti ja siitä on oikeasti hyötyä. Yllätyspalkkauksia toki tulee välillä eikä joka reenissä tehdä kaikkia liikkeitä. Yleensä otan 2 tai 3 kierrosta. Jos otan kolme on ensimmäinen tai viimeinen kierros pelkkä paikallamakuu ja kahden muun kierroksen järjestys on seuruu&jäävät ja toinen kierros noudot ja eteenmeno. Jos otan kaksi, on ensimmäinen kierros seuruu&jäävät ja toinen kierros sitten noudot ja eteenmeno. Noudot tarkoittaa välillä vauhtinoutoa, välillä otteen hiomista ja välillä pelkkiä nostoja. Pääasiassa tehdään 650grammasella mutta nyt viimeviikkoina on treeneissä ollut useasti mukana 2kilogrammainen. Seuruun pituus vaihtelee paljon. Joskus otetaan vain yksi pätkä ja palkka ja välillä jatketaan palkan jälkeen uusi pätkä. Jäävät tehdään vaihtelevasti. Pääosin peruuttamalla mutta joskus myös kokeillaan kokonaisina liikkeinä. Ongelma jäävissä on maahanmeno. Koira jää hitusen kyynärät ilmaan ja yleensä vasta pienen avun/paineen/pakotteen jälkeen suorittaa loppuun asti. Kisa-Aan kanssa painitaan. Ollaan tehty Aata riman kanssa PALJON ja silloin se suorittaa sen nätisti alas asti. Heti kun rimaa ei ole, koira hyppää esteen päältä tulematta askeltakaan alaspäin. Lelulla en varmasti ala viemään sitä alas koska silloin se tulee ainoastaan niskat edellä. Metrinen on hyvä ja koiralla on sen suoritukseen hyvä tekniikka. 

Puruja on treenattu määrällisesti vähän mutta jokaisesta treenistä on ollut suuresti hyötyä. Viettialueita on selvennetty sillä koira tahtoo vähän turhan paljon jättää puolustusta päälle jolloin se on sekavietissä eikä kykene puremaan hyvin. Oteongelmia ei Havulla muuten ole ollenkaan (ja pidetään huoli ettei tulekaan). Irroituksiin on saatu paljon selkeyttä eikä koira enää ole hihan jälkeen kiinni minun reisissä. Hallintakin on paljon selkeämpää nykyään. 
Piiloa on työstetty paljon sillä koira on siellä hieman sika. Kokeiltiin monia eri keinoja ja vihdoin löytyi minulle ohjaajana sekä koirallekin selkein tapa saada ylimääräiset sikailut piilolla pois. Koira on myös rohkaistunut hurjasti ja se kykenee haukkumaan ja melko lähellä molaria. Minun onnekseni (läpsytysleikki tottiksessa lienee vaikuttanut) koiralla on tassut maassa! En ollenkaan halua Havusta kahdella jalalla hyppivää haukkujaa piilolla enkä kyllä kentälläkään. Toukokuun alussa tehtiin irroituksia ja aluksi meinasin että koirasta tulee haukkuva sillä se ei kykene pitämään itseään kasassa hiljaisena. Koira kuitenkin teki ihan saakelin hyvät irrotukset ja hiljaisen vartioinnin. Joten näillä näkymin ainakin koira on hiljainen mikäli ei ala itse tarjoamaan haukkua jossain vaiheessa. Piilolta kentälle siirtymä tehtiin myös ja muutama koppi. Kopit oli todella nättejä. Kyllä sillä ainakin sen ykkösen tekee;)

tiistai 13. kesäkuuta 2017

tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista


minut ympäröin tyhjyydellä 
jotta voisin nähdä 
jotta oppisin itse mitä tunnen 
ja tietäisin sen 
nyt on mentävä yksin 
kulkee pitää ilman varjoo
 osan jäätävä taakse
 jotta toinen voi loppuun löytää

tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
 sen on tultava loppuun, nyt on aika 


viimeiseen tiimaan
 tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista 
jonka raajat kuolleet on
 tän täytyy mennä näin
 vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää 
mutta tiedän et on turhaa 
armoo viivyttää

pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
 niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää 
vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
 muttei silti tule luo, vaan tuijottaa tuijottamistaan 


tämä tie meidät kaataa
 ei voi jatkaa ei voi olla näin
 sen on tultava loppuun
 nyt on aika

tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista

Pippa, 6.12.2012 - 24.5.2017 

perjantai 14. huhtikuuta 2017

prässiä ja hallintaa


Kevät, kesä ja kesän leirit lähestyy päivä päivältä. Minulla ei koulupäiviä ole jäljellä enää kuin parisenkymmentä, joista niistäkin osa menee erilaisiin tapahtumiin ja reissuihin. Valtakunnallisia ja viimeisiä kokeita viedään. Yhteishaun tuloksiakin kauhulla odotetaan. Saas nähdä odottaako kesän päätteksi muutto ja jos odottaakin, niin minne. Vaan pysytäänkö me samoissa maisemissa. Kesälle on paljon suunnitelmia, mutta niistä lisää kun ollaan hieman lähempänä. Täällä jälkipeltojen sulaminen oli erittäinkin hyvällä mallilla, kunnes eräs kaunis päivä iski kunnon takatalvi ja taas kahlattiin lumihangessa. Joten ei siis vielä hetkeen jäljestellä täällä päin..

Puruja ollaan reenattu. Käytiin huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna Vaasassa muutama päivä reenailemassa. Piilotyöskentelyä jatkettiin jälleen. Koira on vahvistunut piilolla todella paljon mutta on alkanut myöskin possuilemaan omiaan. Vaasassa esitti mm. hienoja omatoimisia puruja. Hallinta tuottaa kyllä viettiä mutta tekniikka on hajonnut siitä käytännössä täysin. Tällä hetkellä minulla on mukana raippa jolla saan sitä hieman oikeammalle paikalle. Välillä ollessaan todella korkealla, protestoi raippaa ja yrittää purkaa itseään puremalla siihen. Kuitenkin melkein joka kerta vastaa halutusti ja korjaa paikkaansa. Piilolla jatkettiin prässäten ja minun sivulletuloilla. Pikkuhiljaa aletaan Havun kanssa pelaamaan yhtenä tiiminä eikä koira enää väistä minun sivulletuloja. Vaasassa koira haukkui ketjua vasten ja prässitkin tehtiin niin. Prässissä koiraa täytyy hieman jarruttaa sillä välillä se saattaa käydä possuilemassa hihalla.
Viime sunnuntaina ajeltiin Iisalmeen treenailemaan ja siellä jatkettiin jälleen piilotyöskentelyllä. Valjaat vaihtui kahvapantaan ja näin on Havun kohdalla huomattavasti parempi, kun koiralla ei ole niin hirveän paljon tilaa pitkän kaulansa kanssa. Pantaa vasten huomautukseksi riittää pienikin huomautus kun taas valjailla huomautuksen rekisteröinti jostain kumman syystä kestää hieman kauemmin. Nyt otettiin appari tolpaksi joten minun ei tarvinnut muutakuin käskyttää koiraa sekä liikkua sen vierelle. Toisella kierroksella maalimies oli Havulle täysin uusi ja outo. Sen epävarmuus näkyi jälleen todella hyvin ja mm. irroituksissa se purki epävarmuuttaan minuun. Minun puremisesta kuitenkin tippuu käytännössä taivas niskaan, joten yritys jäi siihen yhteen kertaan. Hallinta toimi kivasti, koira siis muisti edellisestä kierroksesta jotain. Uuden molarin kanssa otettiin pätkä kentälläkin ja koira toimi hyvin siinäkin. Viimeinen prässi oli todella hyvä, joten siihen oli hyvä lopettaa. Havulle tehtiin vielä kuljetuksiakin ja seuraavalle kerralle mietittiin pakoja. Katsotaan katsotaan!

Tottiksessa pääpaino ollut jäävissä. Maahanmeno treenit alkaa oikeasti tuottaa tulosta vaikka työtä onkin vielä paljon edessä. Kuitenkin kaksi kolmesta vastaa haluttua, joten eikö se aika hyvällä mallilla ole? Ollaan tehty tätä ruualla sillä lelulle koiralla on vähän turhan paljon taipumusta tiltata. Tämän takia reeneissä en juuri ollenkaan ole ottanut saalista vaan paljon haukkua -> purkaa tilttiä. Paljon haukutettuna on koira jättänyt omatoimiset huutamiset ja vuotamiset pois. Ainakin melkein.. Koira tulee haastamaan taisteluun juoksemalla miljoona päin joka ei ihan kauhian hauska juttu ole. En ihan kamalasti sen kanssa taistele ja monesti vain käsken sen pois. Joskus harvoin saatan pallonnarusta napata kiinni ja se on kyllä koiran päässä lottovoitto :D
Seuruuta ollaan otettu todella minimaalisesti. Ihan muutama pätkä lenkin yhteydessä kun pysähdyttiin leikkimään pallolla. Siinäpä se. Noudotkin ovat nyt tauolla ulkokenttien sulamiseen asti. Tällä hetkellä pitäisi saada lopun 3-4 askelta nopeimmaksi. Pitoja, iskuja ja luovutuksia onkin koko alkuvuosi jahkattu. Samoin hypyt ja eteenmenot odottelee ulkokenttiä. 'sata pistettä on tarjolla'. 

Riimin luustokuvat lähestyy. Vajaa viikko enään. Suuntamme siis Ventelälle jonne tulee osa Riimin sisaruksistakin. Siitä jatkamme matkaa Havun ja Riimin kanssa vielä jokusen sataa kilometriä alaspäin ja vajaa 2viikkoa vietetään etelässä, (toivottavasti) sulien peltojen tykönä. Toivon saavani Havulle oikeasti useamman jäljen tehtyä ja toivon myöskin ettei upeat esineilmaisut ole unohtunut talven aikana. Palaillaan!

tiistai 21. maaliskuuta 2017

prässäilyä


Kohta kaksi vuotta ollaan Havun kanssa yhteistyötä tehty ja tämä viikonloppu oli varmasti ensimmäinen kerta kun oikeasti meidän yhteistyö tuntui saumattomalta. Melkein ensimmäistä kertaa oikeasti tykkäsin tuosta koirasta ja tykkäsinkin paljon! ja tykkään kyllä edelleen.

Lauantaina tehtiin kolmionoutoja. Todettiin että meidän hallissa tätä melko turha tehdä. Sen verran pieni ettei koira ollenkaan pääse vauhtiin ja jos minä olen lähellä seinää, koira hidastaa väistäessään seinää. Pidot olivat kuitenkin hyviä ja niihin voin kyllä olla tyytyväinen. Hienosti kuulemma olen sen saanut opetettua. Muutaman illan iltaruoka pitoja tehneenä, oli meillä ongelmana joko ääntely tai pumppaaminen. Yritin selvittää mikä saa koiran toimimaan näin mutta hallissa ongelmaa ei ilmennyt ollenkaan. Koira piti kapulaa hiljaa ja pumppailematta. Hyvä niin. Ajattelinkin että kapulahommat voisivat muutaman kuukauden tehotreenin jälkeen jäädä hautumaan paimenen päähän ja otettaisiin niitä seuraavan kerran ulkokentällä kun saadaan kunnolla tilaa. 

Lauantain puruissa otettiin kaksi kierrosta. Ajettiin koira ensin löysille muutaman kerran ja yhdellä kertaa ajettiin maalimies tipuaskelin piiloon. Koira oli aika hyvällä asenteella alusta lähtien ja vaihtui saaliillekin puhtaasti heti! 'Eläinkokeena' kerran laitettiin koira vitosen kautta kutoselle (instagramissa video. @pelottavankauniisti). Koira kävi piilolla ensimmäisenä tökkäämässä hihaa eikä ollut haukussa täysin puhtaasti alueella. Toisella kierroksella otettiin hallintaa mukaan paljon enemmän. Hallinnassa koiralla tuntui hieman kiehuvan ja otinkin toiseen käteen kepin jolla kerroin sille rinnuksille kun tuntui että hieman liikaa keulii ja edistää. Hallinasta koira suoraan piilolle ja löysille. Tehtiin koiralle muutama prässi, joskon hitusen epäonnistuneesti sillä koira ei ollut aivan varma vastatakko maalimiehen ärsykkeisiin vai tullaanko hallintaan. Se kiersi joka kerta minun ympäri ja palasi sieltä piilolle. Irroituksiin riitti pelkästään käsky ja koira siirtyi irroituksen jälkeen hyvin hallintaan. Joskos parissa irroituksessa näykkäisi hihaa kerran irroituksen jälkeen. Minuun ei kuitenkaan yhtään uutta mustelmaa tältä päivää!

Sunnuntain tottiksessa tehtiin Riimin kanssa yhtäaikaa. Nakkijääviä tällä kertaa. Otettiin kaikki jäävät läpi ja ilokseni sain huomata edistystä tapahtuneen kaikkien kolmen jäävän osalta. Istuminen on nopeutunut todella paljon ja koira istuu kerralla loppuun asti, jes! haukuttaminen siis tuottanut tulosta tähän. Maahanmenoon olin ehkä eniten yllättynyt. Toki annoin koiralle käsiapuja ja pienen vartalopaineenkin, mutta se läsähti tosi nopeasti eikä ollenkaan kaksiosaisesti. Muutama seisominen meni niinsanotusti 'lepikkoon' mutta teki loppuun muutaman huippukivan seisomisen niiaten. Ja vastusti remmiäkin oikeasti. 

Puruissa jatkettiin siitä mihin Lauantaina jäätiin. Hallintaa jossa koira olikin hieman paremmin kasassa. Hallinnasta suoraan piilolle ja löysille. Prässiä joka menikin huomattavasti edellistä päivää paremmin. Koira ei tarjonnut hallintaa vaan vastasi maalimiehen ärsykkeeseen juuri niinkuin haettiinkin ja rohkeus riitti haukkua oikeasti lähellä. Myös minun hyvää tilanteenlukua kehuttiin, jee! Koira alkoi oikeasti olemaan alueella ja teki todella hyviä otteita sitä kautta. Irroitukset toimivat erittäin hyvin jälleen pelkällä käskyllä. Irroituksien toimiminen on meille kyllä niin suuri saavutus! Hyvä lopettaa reeniviikko tähän, oikeasti onnistuneeseen treeniin. Nyt voin jo olla ylpeä mun koirasta. Tykkään siitä <3

Riimikin teki hallintaa, hyviä iskuja ja vietin vaihtoja. Se on oikealla alueella todella hyvin, mutta vaihtaa (vielä, heh) saalillekin puhtaasti. Lisäksi sen kanssa otettiin koppeja tyynyyn ja meidän tyttösuojelu harjoittelut eivät olekkaan ihan hukkaan menneitä. Koira hyppäsi hyvin, iski ja purikin hyvin.    

tiistai 14. maaliskuuta 2017

reenikilometrejä tuhansia

Järjen köyhyyttä vai rakkaudesta lajiin? 


Eilen havahduin avaamaan blogia ja katsomaan että milloin viimeisimmän postauksen olenkaan julkaissut. Reilu kaksi kuukautta sitten. Joten ehkä nyt on aika hieman päivitellät kuulumisia ja reenattuja reenejä ympäri suomea. Vuosi alkoi muutamalla tottis hallivuorolla, joista olenkin viimeisimpään jotain rustaillut. Tammikuun 14-15 oli Esa täällä viikonlopun. Tottiksessa tehtiin sitä iänikuista täyskäännöstä, joka tuntuu tosissan olevan iänikuinen ongelma. Aluksi kokeiltiin ihan vain niin että en teekkään pelkästään täyskäännöstä, vaan täyskäännöksen jälkeen käännyn 'vielä vartin verran'. Koira jäi aina vaan jalkoihin, joten kokeiltiin sitten käsiavulla. Liina oikeaan käteen ja vasen käsi koiran viereen niin että sillä pystyi hieman muistuttamaan takapäätä. Koirasta selvästi näki että se osaa kyllä, mutta ei vaan vihdi. Heti kun käsi muistutti muutaman kerran halutusta toiminnasta, alkoi koira oikeasti pyörimään niinkuin sen haluan pyörivän. Toisena juttuna tehtiin kapulahommia. Pitoa ja kapula suussa edessäni liikkumista. Hyvästä pidosta ja sen rakentamisesta saatiin kehuja! 
Puruissa ensimmäiset reenit ovat muistissa aika pahasti peitossa eikä mitään materiaaliakaan ole. Kuitenkin sunnuntain reeneistä muistankin jotain. Alun hallinnassa koiralla hieman tuntui kiehuvan ylin ja koiralle sai tosissaan muistutella että huudetaanko kahdella jalalla siinä seuruussa vai ei. Heti koiran hiljennyttyä se pääsi haukkumaan. Aloitti jälleen 'asennettomalla' louskutuksella eikä meinannut hiljentyä puhtaasti saaliille millään. Puru hyvältä saaliilta, johon isku hyvä. Irroituksien kanssa ollaan todellakin saatu olla nyt erittäin tarkkoja. Koira kun meinaa hihasta irroituksen jälkeen napsia minua reisille. Irroitus tehdään todella selvästi ja napakasti, niin ettei koiralle anneta mahdollisuutta purra minua. Jos vähääkään annan siimaa, se käyttää välittömästi tilaisuuden hyväksi. Irroituksen jälkeen siirrätän maalimiestä ja lähdemme siitä hallintaan. Koiralla jälleen kiehui, se huusi ja loikki ihan omia reittejään (esimerkkinä, poikittain edessäni kun käsky on seuraa). Sain sitä pakettiin ja hiljaiseksi ja se esittikin oikein nätin hallintapätkän, josta pääsi haukkumaan. Tehtiin lyhyt haukku -> lyhyt saalis -> lyhyt haukku -> lyhyt saalis -> lyhyt haukku -> saalis ja puru sieltä. Maalimies teki tähän hieman kuormitustakin pampulla. Kyllähän se taistelee, toki murisee ja silmätkin räpsyy vielä. Irroitus ja hallinta samallatavalla. Koira oli paketissa heti ja se aloitti hiljaa sekä kaikki muukin ylimääräinen loikkiminen joka suuntaan jäi pois. Tehtiin samallatavalla nopeita vietinvaihtoja ja eron koiran haukussa verrattuna ensimmäiseen huomaisi varmasti kuurokin ihminen. Viimeinen isku oli erittäin hyvä ja ote rauhallinen ja voimakas.


Puruissa olikin tässä välissä pieni tauko, mutta tottista silti reenailtiin jonkun verran. Otin kapulahommat tehotreeniin ja tällä hetkellä tehotreenin tulosta kyllä huomaa. Yksi melkein kokonainen nouto liike ollaan tehty. Toki hetsasin koiraa kapulalle ja palkkasin sen eteeni, eli pienet yksityiskohdat jäi pois. Tällä hetkellä kapulan ottaminen on se mitä täytyy treenata. Koira juoksee metrin ohi kapulasta, kääntyy ja vasta paluumatkalla ottaa kapulan suuhun. Paluumatkalla ravaa viimeiset 2-3 askelta joten vauhtinoutoja pitäisi ehdottomasti tehdä. Pito on suhteellisen hyvällä mallilla tällä hetkellä, toki se saisi olla vieläkin voimakkaampi ja varmempi. Koira kuitenkin palauttaa kapulan juuri oikeaan kohtaan, ei liian kauas mutta ei törmääkään (ainakaan vielä..).

Helmikuun neljäs päivä ajeltiin Helsingin kupeeseen reenaamaan, jonne meiltä tulee reilu 600kilometriä suuntaansa matkaa. Päivä menikin näppärästi ajellessa ja samana iltana kävin itse emma gaalassa. Sunnuntai aamu/aamupäivä menikin nukkuessa ja iltapäivästä treenattiin tottista. Havu oli kivan 'iloisella' päällä, eikä ottanut paikasta tai ympärillä leikkivistä lapsista häiriötä ollenkaan. Tehtiin lähinnä käännöksiä vasemmalle ja ihan vain leikittiin. Haukun kautta jääviäkin ja koira oli nopea. Hyvänmielen tottikset.
Maanantaina tehtiin sitten puruja. Alkuun haettiin vähä säväreitä koirasta ja kyllähän se näytti sitäkin puolta. Ensimmäisessä irrotuksessa koira vähän taisteli minun kans ja hallintaan siirtyminen olikin vähän turhan hidas. Kontaktista vain homma käyntiin ja koira aloitti heti asenteella. Alettiin ajamaan koiraa pikkuhiljaa löysille. Koiran haukkuessa liikuttiin tipuaskelin kohti maalimiestä. Puru taas saaliinkautta hieman kauempaa. Suoraan alle, irroitus parempi ja hallintaan siirtyminenkin nopea! Homma käyntiin ja jatkettiin samaa. Päästiin jo niin lähelle että koira haukkui löysillä. Ihan kiinni maalimiehessä ei koiralla vielä riitä rohkeus haukkua, mutta ei se nyt hylkäävän kaukanakaan ole. Puru suoraan haukusta, jolloin se oli voimakkaampikin. Vielä yksi löysille vienti ja sieltä viimeinen puru. Tyytyväinen koiraan kyllä. Samana päivänä ajeltiin kotiakin.
     

Seuraavan kerran reenattiin 11 päivä Vaasassa, jonne matkaa olikin vain hieman vajaa 300km suuntaansa. Alkuunsa otin pikkupätkän tottista, koira oli ihan jees vaikka hieman otti painetta uudesta hallista. Seuruuta ja jäävät. 
Puruissa jatkettiin aikalailla sitä mihin viimeksi jäätiin. Puruissa ei uusi paikka näkynyt koirassa mitenkään joka oli hyvä juttu. Alkuun perus vietinvaihdot, koira puri ensimmäisen puruun todella hyvin. Kaikki irroitukset oli huomattavasti edelliskerran irroituksia parempia ja hallintaan siirrotkin nopeampi ja parempia. Ensimmäisellä kierroksella ei otettu hallintaa perusasentoa enempää, mutta toisella kierroksella otettiin hallintaa reippaastikin mukaan. Ja aihitto se olikin hyvä ja vietikäs! Koira taas haukkui löysillä ja se uskalsi jo huomattavasti lähemmäs haukkumaan. Puruja tuli sekä saaliinkautta että haukusta. Purussa on haukunkautta voimaa enemmän, mutta saalista täytyy tehdä koska koiralle jää niin helposti puolustus päälle ja se ei puhtaasti vaihda sitten enää saaliille.

20.2 Maanantai aamuna lähdettiin Havun kans junalla Kannukseen. Lähdin tutustumaan Kannuksen kennellinjaan ennen yhteishaun järjestyksen lukkoon lyömistä. Asuttii Havun kanssa Kirsin, Mintun ja Inkan solussa kyseisein viikon (anteeksi tytöt) joten hieman ehkä pääsin tutustumaan asuntola elämäänkin Kannuksessa. Koko viikon työskentelin 'kentsussa' eli kennelillä.vin siellä aamu ja iltavuorossa, niinkuin oikeatkin työvuorolaiset. Pääsin tutustumaan moneen perus'toimenpiteeseen' ja ylipäätään hommiin mitä kennelillä tehdään. Havu oli päivät kanssani kennelin tiloissa. Ulkona tarhassa suurinmaksi osaksi, välillä myös sisätiloissa missä tosi kivasti rauhoittui makaamaan kun ei muita koiria nähnyt. Työkaverini olivat koko viikon ajan samat ja sattuivatkin olemaan erittäin mukavaa porukkaa. Juttu kulki ja naurettiin paljon. 
Viikon aikana reenattiin Mintun kanssa neljänä iltana neljästä. Kolmena iltana jaksettiin hallille asti raahautua, yhtenä iltana saatiin myös Inka mukaamme. Havu teki uudessa hallissa erittäin kivasti, eikä uusi paikka vaikuttanut sen tekemiseen yhtään. Nouto oli meillä tehotreenissä viikon ajan ja siinä kehityttiin ihan uskomattoman paljon. Ensimmäisellä kerralla treenasimme kapulan pitoa edessäni ja liikkumista edessäni kun itse peruutan. Tämän jälkeen otin ensimmäistä kertaa ikinä kapulan nostoa maasta. Ensimmäisellä kerralla koira meni hieman hämilleen, mutta jo toisella kerralla tajusi homman nimen ja toi kapulan erittäin kivasti eteeni. Tähän oli hyvä lopettaa tämä treeni. Toisella kerralla teimme samaa, hieman pidemällä matkalla ja viimeisellä kerralla teimme kokonaisen noudon. Heittovaihe, hakuvaihe ja luovutuskin vielä. Loppuun otettii vielä viettinouto. Mielestäni tämä oli erittäin hyvin onnistunut reeniviikko noudon osalta ja pääsimme etenemään todella kivasti. Toki viikon aikana reenattiin myös seuruuta jonkin verran, jäävät kerran läpi sekä hyppyä pitkästä aikaa. Päästiin Havun 'rimakammon' jälkeen jälleen takaisin metrin hyppyyn ja koira hyppäsi sen puhtaasti muutaman kerran.  
Kannuksesta paluujuna saapui kotiin 12 aikaan Perjantaina ja samana iltana reenailtiinkin. Tottiksessa ei pahemmin oo sanomista, seuraamista ja täyskäännöksiä. Koira taas räpsi kynsille ja saikin siitä palautetta joka kerrankin tuntui menevän sinne kalloon perille. Tottiksien jälkeen tehtiin lyhyt kierros puruja, sillä hallivuoro loppui ikäänkuin kesken. Muutama perus vietinvaihto ja pari tosi hyvää iskua
Lauantaina jatkettiin jälleen siitä mihin viimeksi Vaasassa jäätiin. Vietinvaihtoja ja löysille ajoa. Irroituksia, hallintaa ja hyviä iskuja. Irrotuikset toimivat taas paremmin ja hallinta tuotti, vaikka hieman siinä koira tuntuikin kiehuvan yli. Löysillä haukkui hieman kauempana, kerran yritti räpsiä hihaankin.
Sunnuntaina reenattiin ulkona auringonpaisteessa. Saatiin koira tosi hyvin löysille ja Havu uskalsi haukkua oikeasti lähellä. Kerran räpsäisi hihalle josta ehdin antaa pienen pakoitteen ja sen jälkeen koira ei tuntunutkaan siltä että ilman lupaa räpsisi yhtään mihinkään mutta haukkui silti yhtä rohkeasti. Teki hyviä iskuja ja otteita.

Riimikin edistyy. Tottis alkaa olemaan todella hyvällä mallilla ja päänvaivaa eniten tuottaa *ehtii kahvit keittää ja vielä juodakin ennen istumista* istuminen. Kaikellaista on kokeiltu ja kaikenlaista tullaan varmaan vielä kokeilemaankin. Muut jäävät ja varsinkin seisominen on erittäin kivan näköinen. Puruissa koira vaihdettiin Vaasan reissulla hihalle. Samaan raddogin softiin mihin Havukin toistaiseksi puree. Ensimmäisellä kerralla koira puri siihe jo 'niinku ois aina purrukkin'.
Agilityssäkin ollaan Riimin kanssa edistytty. Kontaktit toimii todella hyvin ja viimeksi päästiin ottamaan A ensimmäistä kertaa lyhkäisen radanpätkän yhteydessä. Koira ei tarvitse kontaktille toista käskyä joka on ihan huippu juttu! Vihaan radalla hokemista ja huutamista, enkä halua sillätavalla itse agilityssä ohjata. Keppejä on otettu ehkä 3kertaa ja joka kerta mietin enempi ja enempi  että miten joku koira voi näin nopeaa oppiakaan. Kaikki 12keppiä putkeen (ohjureiden kanssa) on jo menty, eripuolilla ohjaten ja erillaisilla lähestymiskulmilla ja koira kepittää todella kivasti. Pikkuhiljaa rytmi ja vauhti alkaa yhdistyä. Putkiin irtoaa hyvin pelkällä kehonkielellä ja myöskin hypyille irtoaminen etenee. Koiran fokus alkaa pikkuhiljaa olemaan nimenomaan eteenpäin, eikä sinne missä minä menen. Ensimmäiset epikset ovatkin useamman osakilpailun ensimmäinen osakilpailu, 2.5 jonne toivonmukaan päästään osallistumaan. 

Hallilla käyntejä onkin kertynyt paljon, sillä ostin kausikortin jolloin pääsen käyttämään hallia aina kun haluan, ilman varauksia. Toivon että kausikortin loppuessa ulkokentät olisivat siinä kunnossa että voidaan aloittaa ulkotreenit. Säätiedotteiden mukaan ei täälläpäin pitäisi enää kovin paljon yli 10 asteen pakkasia ollakkaan ja päivittäin käy päivällä plussan puolella. Sehän tarkoittaa samalla peltojen sulamista ja jälkikauden aloitusta. Sitten voikin vain haaveilla ylimääräisestä ajasta, kun peruskoulun viimeisien kuukausien ohella on vielä kaikki 3 osa-aluetta treenattavana. Mutta en valita, tykkään tästä ja siksi tätä tehdäänkin.  
Lisäksi Riimi täytti vuoden tuossa viimeviikolla, 8.3. Niin se aika kuluu ja huuhentaalistakin kirjallisesti tuli aikuinen. Onneksi vain kirjallisesti, sillä henkisesti ja oikeassa elämässä tuo ei ikinä ole aikuinen. Vuoden ikään tullessa varattiinkin ensikuulle kuvausaika Ventelälle. Viralliseksi lonkat, kyynärät, LTV ja VA. Lisäksi kuvataan koko luusto, niskasta hännänpäähän ranteet mukaan lukien. Huomattavasti on kivempi harrastaa kun tietää onko koira sisältä täysin rikki vai ei. Lottovoitto kyllä, jos tuon pääkopan koira on vielä luustoltaankin terve <3

Tulipas pitkä kertomus. Kokeilen nyt jos pääsisin taas postaustahtiin mukaan ja kirjoittelisin treeneistä ja tapahtumista ihan ajantasalla. Nähdään!