perjantai 18. heinäkuuta 2014

~ 24.10.2009 - 18.3.2014 ~

4 kuukautta sitten, lähti rakas ystävämme viimeiselle matkalleen kohti kultareunoja, katselemaan touhujamme pilven reunalta, ja mikä tärkeintä kivuttomana. Vaikka on surullista ajatella, että se rakas ystävä on poissa, olen silti iloinen että Sara on kivuton. Vaikka oma suru on loppumaton, mutta helpottaa kun tiedän että Saralla on kaikki hyvin.



Sara opetti todella paljon. Se opetti monia asioita. Kun sain tietää että Sara on kipeä, olin valmis minä hetkenä hyvänsä ottamaan jokaisen kivun itselleni. En halunnut että rakas ystäväni on kipeä. Se auttoi monessa tilanteessa, se lohdutti kun olin surullinen. 



Vaikka monta kertaa menetin hermot, joka kerta antoi sara anteeksi. Se oli loistava opettaja monessa asiassa. Monta kertaa se joutui antamaan anteeksi tietämättömyyttäni, osaamattomuuttani. Mutta silti aina se jaksoi. En koskaan pystynyt antamaan saralla niin paljon takaisin kuin se minulle on antanut. 



Sara oli kaikkien kaveri. Se tuli toimeen kaikkien ihmisten ja kaikkien koirien kanssa. Sen kanssa ei tarvinnut koskaan pelätä. Koskaan ei tarvinnut pelätä että se karkaisi, tai tekisi kenellekkään mitään pahaa. Sara oli koira johon todellakin pystyi aina luottamaan. 


Samankaltaista koiraa on vaikea etsiä. Sara oli ainutlaatuinen. Koskaan en tule unohtamaan mitään mitä sen kanssa koin. Jäljellä on vain muistot joita ei koskaan unohdeta, kiitos kaikesta 


on jälleen aika muistella sinua
aika muistella yhteisiä hetkiä
aika hymyillä yhteisille kokemuksille
aika vuodattaa kyyneliä


on kulunut jo 4 kuukautta kun viimeisen kerran näin suloisen katseesi
se on lyhyt aika, mutta minulle se on ikuisuus
joka ilta mietin, olisitpa vielä täällä
hyppäisit viereeni, työntäisit pääsi syliini



joka ilta haluaisin sinulle kertoa
kertoa kuinka paljon sinua rakastan
kertoa kuinka paljon sinua ikävöin
kertoa kuinka tärkeä minulle oletkaan



paljon saatiin yhdessä kokea
paljon kuitenkin jäi kokematta
monta hetkeä saatiin yhdessä kokea
toivon että muistat ne, niin minäkin



toivon niin paljon että vielä joskus
että vielä joskus saisin sinut nähdä
joskus vielä vetää narua kanssasi
ja iloita puolestasi kun juokset iloisesti pallo suussa voittaessasi minut



mutta kuitenkin olen iloinen että pääsit pois kivusta
iloinen että sinulla on nyt kaikki hyvin
tiedän että näin on parempi
joka ilta näen taivaalla kuinka juokset kivuttomasti kauniin kultareunan päällä
olen iloinen siitä että sinä olet kivuton 




5 kommenttia:

  1. Miks toi on kuollu? :(

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän,sen kivut on nyt ohi: '-(

    VastaaPoista
  3. Se helpottaa aina kun tietää, että rakas ei joudu kärsimään! :( Itsekin hyvästelleenä monta rakasta, joista viimeisimmän päästin kivuista viime vuonna <3

    http://vuonna2014.blogspot.fi/

    VastaaPoista