lauantai 3. lokakuuta 2015

viisi vuotta sitten oli 3.10.2010

1.10.2010 olin päivän pois koulusta ja aamusta startattiin auton nokka kohti Salo-miehikkälää. En itse edes tiennyt minne olemme menossa mutta puolessa välissä matkaa alkoi hieman hahmottua ja arvasin meidän määränpäämme. Saavuimme pitkän matkan jälkeen Taigan ja Saran kasvattajan luokse. Siellä oli pentuja ja niitä hetken lällyteltyämme äiti otti yhden vierelleen ja kysyi "arvaappa kenen tämä on?", hymy nousi huulilleni äkkiä, se oli Taiga ja se oli minun ensimmäinen oma koira. 3.10.2010 ajeltiin takaisin kotiin ja voin virallisesti sanoa että silloin Taiga tuli meille.

Taigan pentu aika ja ensimmäiset vuodet olivat lähinnä kotikoiran vuosia. Ei sen kanssa sen ihmeempiä tehty, osas se istua ja mennä maahan. Pari vuotiaana äiti jäljesti sen kanssa ja se oli hyvä siinä. Tiiä sitte mihin se jäi. Joskus Taiga juoksi myös viestiä se oli hyvä myös siinä. Oikeastaan, Taiga on hyvä kaikessa mitä se tekee, ainakin melkein. Hakuakin se teki, mutta siitä se ei tykännyt ja se oli asia missä se ei ollut hyvä. Vieraiden ukkojen metsästä hakeminen ei kiinnostanut ei sitten yhtään. Agilityssä se oli parhaimmillaan. Silloin ei Taigan kans ollut tietoa mistään kisaamisesta muussa lajissa kuin Agilityssä. Minulla ei ollut mitään käsitystä miten koiralle opetetaan esimerkiksi seuraaminen. Pelkäsin kisaamista ja koiran ohjaamista kisoissa. En luottanut koiraan, enkä itseeni. En luottanut meihin parivaljakkona mutta nyt...

Nyt, 5vuotta myöhemmin minulla on hihnan päässä maailman paras koira, treeni ja kisakaveri. Koira joka on hypännyt 5 agistarttia, suorittanut BH-kokeen ja kisaa TOKOssa saaden jo kaksi ykköstulosta. Koira joka on antanut enemmän kuin koskaan voin antaa takaisin, koira joka pelastaa mokani ja koira joka antaa ne myös anteeksi. Kaiken tämän olemme tehneet yhdessä, nauttien yhdessä olosta. Luotan koiraan ja luotan itseeni, luotan meihin parivaljakkona. Me on paljo epäonnistuttu mutta epäonnistumisten jälkeen ne onnistumiset tuntuu vieläkin paremmilta. Parempaa treeni ja kisakaveria ei vain voisi edes toivoa. Kiitos Taiga että olet olemassa



Nyt voin varmaan oikeasti sanoa ja myös tarkoittaa sitä; elämäni koira

4 kommenttia:

  1. Ei voi sanoo muutaku että ❤️❤️❤️
    - sohvi

    VastaaPoista
  2. Ihanasti kirjoitettu teksti ja upee parivaljakko!! ♥ (tykkään noista kuvista paaaljon!)

    VastaaPoista