sunnuntai 29. marraskuuta 2015

29.11.2014. Elämäni raskain päivä.


Tasan vuosi sitten, tänä samana päivänä 29.11.2014 talutin maailman parhaimman otuksen viimeisen kerran pienen tien päähän. Halasin sitä, kiitin sitä kaikesta, itkin. Talutin sen tarhaan niinkuin joka päivä talutin. Tällä kertaa viimeisen kerran. Tällä kertää jätin sen sinne. Petin lupaukseni. Tämä otus oli tehnyt elämästäni oikeasti kivaa. Tämä otus on opettanut miten noustaan pohjalta takaisin ja pysytään vahvana. Tämä otus on opettanut myös miten eletään hyvä elämä ja rakastetaan toisia. Kukaan muu tässä maailmassa ei olisi voinut opettaa minulle näitä asioita. Asioita jotka ikuisesti muistan ja asioita jotka oikeasti ovat opettaneet minua ja pitäneet minut vahvana. Tämä otus täytti pienen hevostytön unelman ja niiin kovin paljon enemmän. En koskaan voi kiittää Rinsessaa tarpeeksi. En koskaan. Olen kiitoksen ja anteeksi pyydön velkaa, nyt ja aina.

En ehkä ollut aina se paras hevosen omistaja mutta tein aina parhaani. Pyöräilin 7km kaatosateessa tai -27asteen pakkasessa hoitamaan ontuvaa hevostani. Olisinhan voinut jättää sen tallinomistajan vastuulle mutta rakastin sitä. Rakastin että sain pitää huolta ja näyttää ihmisille että pystyn tähän enkä ole huolimaton pikkutyttö joka vain haluaa ratsastaa, niinkun moni alkuaikoina niin luuli. Päätin heti alusta asti että me tehdään töitä ja näytetään kaikille että me oikeesti osataan.

Kun minä ensimmäisen kerran sen selkään kotona kiipesin oli sitä ennen selässä oltu abaut 20kertaa ja pelkkää maastokäppäilyä. Meno oli hirveän näköistä pitkän aikaa. Kyyneleitä verta hikee ja vihdoin huomasin myös itse että kehitystä on oikeasti tapahtunut. Osaamattomasta hevosesta ja tietämättömästä tytöstä kuoritui oikea ratsukko. Ratsukko joka nautti kaikesta mitä yhdessä teki ja ratsukko joka vuodessa kiipesi korkealle. Rakastin sitä kaikkea. 

29.11.2014 lähtien ratsastus ei ole ollenkaan tuntunut oikealta. En jaksa mennä tallille eikä ratsastaminen ole hauskaa. En enää rakasta mennä tallille ja ilahdu onnistuneiden treenien jälkeen. Tuntuu etten onnistu ollenkaan enkä osaa nauttia enää tästä. Haluan että vielä joskus minulla on jollain tapaa sama fiilis kuin rinsessan kanssa. Sitä samaa fiilistä en koskaan enää tule kokemaan.

Drag Queen
22.7.2013 - 29.11.2014
elämäni hevonen

8 kommenttia: