tiistai 14. maaliskuuta 2017

reenikilometrejä tuhansia

Järjen köyhyyttä vai rakkaudesta lajiin? 


Eilen havahduin avaamaan blogia ja katsomaan että milloin viimeisimmän postauksen olenkaan julkaissut. Reilu kaksi kuukautta sitten. Joten ehkä nyt on aika hieman päivitellät kuulumisia ja reenattuja reenejä ympäri suomea. Vuosi alkoi muutamalla tottis hallivuorolla, joista olenkin viimeisimpään jotain rustaillut. Tammikuun 14-15 oli Esa täällä viikonlopun. Tottiksessa tehtiin sitä iänikuista täyskäännöstä, joka tuntuu tosissan olevan iänikuinen ongelma. Aluksi kokeiltiin ihan vain niin että en teekkään pelkästään täyskäännöstä, vaan täyskäännöksen jälkeen käännyn 'vielä vartin verran'. Koira jäi aina vaan jalkoihin, joten kokeiltiin sitten käsiavulla. Liina oikeaan käteen ja vasen käsi koiran viereen niin että sillä pystyi hieman muistuttamaan takapäätä. Koirasta selvästi näki että se osaa kyllä, mutta ei vaan vihdi. Heti kun käsi muistutti muutaman kerran halutusta toiminnasta, alkoi koira oikeasti pyörimään niinkuin sen haluan pyörivän. Toisena juttuna tehtiin kapulahommia. Pitoa ja kapula suussa edessäni liikkumista. Hyvästä pidosta ja sen rakentamisesta saatiin kehuja! 
Puruissa ensimmäiset reenit ovat muistissa aika pahasti peitossa eikä mitään materiaaliakaan ole. Kuitenkin sunnuntain reeneistä muistankin jotain. Alun hallinnassa koiralla hieman tuntui kiehuvan ylin ja koiralle sai tosissaan muistutella että huudetaanko kahdella jalalla siinä seuruussa vai ei. Heti koiran hiljennyttyä se pääsi haukkumaan. Aloitti jälleen 'asennettomalla' louskutuksella eikä meinannut hiljentyä puhtaasti saaliille millään. Puru hyvältä saaliilta, johon isku hyvä. Irroituksien kanssa ollaan todellakin saatu olla nyt erittäin tarkkoja. Koira kun meinaa hihasta irroituksen jälkeen napsia minua reisille. Irroitus tehdään todella selvästi ja napakasti, niin ettei koiralle anneta mahdollisuutta purra minua. Jos vähääkään annan siimaa, se käyttää välittömästi tilaisuuden hyväksi. Irroituksen jälkeen siirrätän maalimiestä ja lähdemme siitä hallintaan. Koiralla jälleen kiehui, se huusi ja loikki ihan omia reittejään (esimerkkinä, poikittain edessäni kun käsky on seuraa). Sain sitä pakettiin ja hiljaiseksi ja se esittikin oikein nätin hallintapätkän, josta pääsi haukkumaan. Tehtiin lyhyt haukku -> lyhyt saalis -> lyhyt haukku -> lyhyt saalis -> lyhyt haukku -> saalis ja puru sieltä. Maalimies teki tähän hieman kuormitustakin pampulla. Kyllähän se taistelee, toki murisee ja silmätkin räpsyy vielä. Irroitus ja hallinta samallatavalla. Koira oli paketissa heti ja se aloitti hiljaa sekä kaikki muukin ylimääräinen loikkiminen joka suuntaan jäi pois. Tehtiin samallatavalla nopeita vietinvaihtoja ja eron koiran haukussa verrattuna ensimmäiseen huomaisi varmasti kuurokin ihminen. Viimeinen isku oli erittäin hyvä ja ote rauhallinen ja voimakas.


Puruissa olikin tässä välissä pieni tauko, mutta tottista silti reenailtiin jonkun verran. Otin kapulahommat tehotreeniin ja tällä hetkellä tehotreenin tulosta kyllä huomaa. Yksi melkein kokonainen nouto liike ollaan tehty. Toki hetsasin koiraa kapulalle ja palkkasin sen eteeni, eli pienet yksityiskohdat jäi pois. Tällä hetkellä kapulan ottaminen on se mitä täytyy treenata. Koira juoksee metrin ohi kapulasta, kääntyy ja vasta paluumatkalla ottaa kapulan suuhun. Paluumatkalla ravaa viimeiset 2-3 askelta joten vauhtinoutoja pitäisi ehdottomasti tehdä. Pito on suhteellisen hyvällä mallilla tällä hetkellä, toki se saisi olla vieläkin voimakkaampi ja varmempi. Koira kuitenkin palauttaa kapulan juuri oikeaan kohtaan, ei liian kauas mutta ei törmääkään (ainakaan vielä..).

Helmikuun neljäs päivä ajeltiin Helsingin kupeeseen reenaamaan, jonne meiltä tulee reilu 600kilometriä suuntaansa matkaa. Päivä menikin näppärästi ajellessa ja samana iltana kävin itse emma gaalassa. Sunnuntai aamu/aamupäivä menikin nukkuessa ja iltapäivästä treenattiin tottista. Havu oli kivan 'iloisella' päällä, eikä ottanut paikasta tai ympärillä leikkivistä lapsista häiriötä ollenkaan. Tehtiin lähinnä käännöksiä vasemmalle ja ihan vain leikittiin. Haukun kautta jääviäkin ja koira oli nopea. Hyvänmielen tottikset.
Maanantaina tehtiin sitten puruja. Alkuun haettiin vähä säväreitä koirasta ja kyllähän se näytti sitäkin puolta. Ensimmäisessä irrotuksessa koira vähän taisteli minun kans ja hallintaan siirtyminen olikin vähän turhan hidas. Kontaktista vain homma käyntiin ja koira aloitti heti asenteella. Alettiin ajamaan koiraa pikkuhiljaa löysille. Koiran haukkuessa liikuttiin tipuaskelin kohti maalimiestä. Puru taas saaliinkautta hieman kauempaa. Suoraan alle, irroitus parempi ja hallintaan siirtyminenkin nopea! Homma käyntiin ja jatkettiin samaa. Päästiin jo niin lähelle että koira haukkui löysillä. Ihan kiinni maalimiehessä ei koiralla vielä riitä rohkeus haukkua, mutta ei se nyt hylkäävän kaukanakaan ole. Puru suoraan haukusta, jolloin se oli voimakkaampikin. Vielä yksi löysille vienti ja sieltä viimeinen puru. Tyytyväinen koiraan kyllä. Samana päivänä ajeltiin kotiakin.
     

Seuraavan kerran reenattiin 11 päivä Vaasassa, jonne matkaa olikin vain hieman vajaa 300km suuntaansa. Alkuunsa otin pikkupätkän tottista, koira oli ihan jees vaikka hieman otti painetta uudesta hallista. Seuruuta ja jäävät. 
Puruissa jatkettiin aikalailla sitä mihin viimeksi jäätiin. Puruissa ei uusi paikka näkynyt koirassa mitenkään joka oli hyvä juttu. Alkuun perus vietinvaihdot, koira puri ensimmäisen puruun todella hyvin. Kaikki irroitukset oli huomattavasti edelliskerran irroituksia parempia ja hallintaan siirrotkin nopeampi ja parempia. Ensimmäisellä kierroksella ei otettu hallintaa perusasentoa enempää, mutta toisella kierroksella otettiin hallintaa reippaastikin mukaan. Ja aihitto se olikin hyvä ja vietikäs! Koira taas haukkui löysillä ja se uskalsi jo huomattavasti lähemmäs haukkumaan. Puruja tuli sekä saaliinkautta että haukusta. Purussa on haukunkautta voimaa enemmän, mutta saalista täytyy tehdä koska koiralle jää niin helposti puolustus päälle ja se ei puhtaasti vaihda sitten enää saaliille.

20.2 Maanantai aamuna lähdettiin Havun kans junalla Kannukseen. Lähdin tutustumaan Kannuksen kennellinjaan ennen yhteishaun järjestyksen lukkoon lyömistä. Asuttii Havun kanssa Kirsin, Mintun ja Inkan solussa kyseisein viikon (anteeksi tytöt) joten hieman ehkä pääsin tutustumaan asuntola elämäänkin Kannuksessa. Koko viikon työskentelin 'kentsussa' eli kennelillä.vin siellä aamu ja iltavuorossa, niinkuin oikeatkin työvuorolaiset. Pääsin tutustumaan moneen perus'toimenpiteeseen' ja ylipäätään hommiin mitä kennelillä tehdään. Havu oli päivät kanssani kennelin tiloissa. Ulkona tarhassa suurinmaksi osaksi, välillä myös sisätiloissa missä tosi kivasti rauhoittui makaamaan kun ei muita koiria nähnyt. Työkaverini olivat koko viikon ajan samat ja sattuivatkin olemaan erittäin mukavaa porukkaa. Juttu kulki ja naurettiin paljon. 
Viikon aikana reenattiin Mintun kanssa neljänä iltana neljästä. Kolmena iltana jaksettiin hallille asti raahautua, yhtenä iltana saatiin myös Inka mukaamme. Havu teki uudessa hallissa erittäin kivasti, eikä uusi paikka vaikuttanut sen tekemiseen yhtään. Nouto oli meillä tehotreenissä viikon ajan ja siinä kehityttiin ihan uskomattoman paljon. Ensimmäisellä kerralla treenasimme kapulan pitoa edessäni ja liikkumista edessäni kun itse peruutan. Tämän jälkeen otin ensimmäistä kertaa ikinä kapulan nostoa maasta. Ensimmäisellä kerralla koira meni hieman hämilleen, mutta jo toisella kerralla tajusi homman nimen ja toi kapulan erittäin kivasti eteeni. Tähän oli hyvä lopettaa tämä treeni. Toisella kerralla teimme samaa, hieman pidemällä matkalla ja viimeisellä kerralla teimme kokonaisen noudon. Heittovaihe, hakuvaihe ja luovutuskin vielä. Loppuun otettii vielä viettinouto. Mielestäni tämä oli erittäin hyvin onnistunut reeniviikko noudon osalta ja pääsimme etenemään todella kivasti. Toki viikon aikana reenattiin myös seuruuta jonkin verran, jäävät kerran läpi sekä hyppyä pitkästä aikaa. Päästiin Havun 'rimakammon' jälkeen jälleen takaisin metrin hyppyyn ja koira hyppäsi sen puhtaasti muutaman kerran.  
Kannuksesta paluujuna saapui kotiin 12 aikaan Perjantaina ja samana iltana reenailtiinkin. Tottiksessa ei pahemmin oo sanomista, seuraamista ja täyskäännöksiä. Koira taas räpsi kynsille ja saikin siitä palautetta joka kerrankin tuntui menevän sinne kalloon perille. Tottiksien jälkeen tehtiin lyhyt kierros puruja, sillä hallivuoro loppui ikäänkuin kesken. Muutama perus vietinvaihto ja pari tosi hyvää iskua
Lauantaina jatkettiin jälleen siitä mihin viimeksi Vaasassa jäätiin. Vietinvaihtoja ja löysille ajoa. Irroituksia, hallintaa ja hyviä iskuja. Irrotuikset toimivat taas paremmin ja hallinta tuotti, vaikka hieman siinä koira tuntuikin kiehuvan yli. Löysillä haukkui hieman kauempana, kerran yritti räpsiä hihaankin.
Sunnuntaina reenattiin ulkona auringonpaisteessa. Saatiin koira tosi hyvin löysille ja Havu uskalsi haukkua oikeasti lähellä. Kerran räpsäisi hihalle josta ehdin antaa pienen pakoitteen ja sen jälkeen koira ei tuntunutkaan siltä että ilman lupaa räpsisi yhtään mihinkään mutta haukkui silti yhtä rohkeasti. Teki hyviä iskuja ja otteita.

Riimikin edistyy. Tottis alkaa olemaan todella hyvällä mallilla ja päänvaivaa eniten tuottaa *ehtii kahvit keittää ja vielä juodakin ennen istumista* istuminen. Kaikellaista on kokeiltu ja kaikenlaista tullaan varmaan vielä kokeilemaankin. Muut jäävät ja varsinkin seisominen on erittäin kivan näköinen. Puruissa koira vaihdettiin Vaasan reissulla hihalle. Samaan raddogin softiin mihin Havukin toistaiseksi puree. Ensimmäisellä kerralla koira puri siihe jo 'niinku ois aina purrukkin'.
Agilityssäkin ollaan Riimin kanssa edistytty. Kontaktit toimii todella hyvin ja viimeksi päästiin ottamaan A ensimmäistä kertaa lyhkäisen radanpätkän yhteydessä. Koira ei tarvitse kontaktille toista käskyä joka on ihan huippu juttu! Vihaan radalla hokemista ja huutamista, enkä halua sillätavalla itse agilityssä ohjata. Keppejä on otettu ehkä 3kertaa ja joka kerta mietin enempi ja enempi  että miten joku koira voi näin nopeaa oppiakaan. Kaikki 12keppiä putkeen (ohjureiden kanssa) on jo menty, eripuolilla ohjaten ja erillaisilla lähestymiskulmilla ja koira kepittää todella kivasti. Pikkuhiljaa rytmi ja vauhti alkaa yhdistyä. Putkiin irtoaa hyvin pelkällä kehonkielellä ja myöskin hypyille irtoaminen etenee. Koiran fokus alkaa pikkuhiljaa olemaan nimenomaan eteenpäin, eikä sinne missä minä menen. Ensimmäiset epikset ovatkin useamman osakilpailun ensimmäinen osakilpailu, 2.5 jonne toivonmukaan päästään osallistumaan. 

Hallilla käyntejä onkin kertynyt paljon, sillä ostin kausikortin jolloin pääsen käyttämään hallia aina kun haluan, ilman varauksia. Toivon että kausikortin loppuessa ulkokentät olisivat siinä kunnossa että voidaan aloittaa ulkotreenit. Säätiedotteiden mukaan ei täälläpäin pitäisi enää kovin paljon yli 10 asteen pakkasia ollakkaan ja päivittäin käy päivällä plussan puolella. Sehän tarkoittaa samalla peltojen sulamista ja jälkikauden aloitusta. Sitten voikin vain haaveilla ylimääräisestä ajasta, kun peruskoulun viimeisien kuukausien ohella on vielä kaikki 3 osa-aluetta treenattavana. Mutta en valita, tykkään tästä ja siksi tätä tehdäänkin.  
Lisäksi Riimi täytti vuoden tuossa viimeviikolla, 8.3. Niin se aika kuluu ja huuhentaalistakin kirjallisesti tuli aikuinen. Onneksi vain kirjallisesti, sillä henkisesti ja oikeassa elämässä tuo ei ikinä ole aikuinen. Vuoden ikään tullessa varattiinkin ensikuulle kuvausaika Ventelälle. Viralliseksi lonkat, kyynärät, LTV ja VA. Lisäksi kuvataan koko luusto, niskasta hännänpäähän ranteet mukaan lukien. Huomattavasti on kivempi harrastaa kun tietää onko koira sisältä täysin rikki vai ei. Lottovoitto kyllä, jos tuon pääkopan koira on vielä luustoltaankin terve <3

Tulipas pitkä kertomus. Kokeilen nyt jos pääsisin taas postaustahtiin mukaan ja kirjoittelisin treeneistä ja tapahtumista ihan ajantasalla. Nähdään!

  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti