perjantai 16. kesäkuuta 2017

filmipurkkeja ja selkeyttä irrotuksiin


Tänään oli viimeinen työpäivä ja minäkin olen vihdoin oikeasti lomalla. Torstaina tuli yhteishaun tulokset ja nimeni löysin Kainuun ammattiopiston 'valitut 2017' nimilistalta. Kajaanin siis syksyllä Havun kanssa muutamme. Kuun viimeisellä viikolla ollaan mökillä Janeten kanssa, niinkuin kahtena edellisenä vuonnakin. (Postaus 2015 vuoden reissuun ja 2016). Toivotaan hyviä säitä ja hyviä reenejä, sillä reeneistähän meidän mökkeily pääasiassa koostuu.
Heinäkuu meneekin käytännössä kokonaan etelässä, vähän siellä ja tuolla. Mutta en valita.

Aloitetaan vaikka aluksi siitä mihin viime postaus jäi. Riimin luustokuvat. Suurin osa varmasti niistä tietääkin jo, sillä instagramin puolella ollaan oikeastaan kaiken päivittelyn suhteen paljon ahkerampia. Ventelellä siis ajeltiin ja jo seuraavana päivänä oli selkäkin lausuttu. Ei priimaa tullut mutta ei se nyt ihan täysin rikkikään ollut. Lonkat löysyyden takia C/C. Positiivista tosiaan se että niissä ei ollenkaan nivelrikkoa, jes. Kyynärät onneksi 0/0 ja selästä VA0 sekä LTV1. Samalla kuvattiin myös olat, polvet, niska/kaula puhtaaksi eikä myöskään spondyloosi muutoksia ollut. Kari sanoi vain että kovaa käyttöä eikä lajilla ole mitään väliä. Riimillä on tosi herkkä vatsa, eikä se kestä oikeastaan yhtään mitään. Koira on vuoden sisällä sairastunut neljä erittäin pahaa ripulia ja niiden takia ollut useampaan kertaan nesteytyksessä. Tällä hetkellä ruokana on pure naturalin breeder chicken. Purkista menee fiboria joka on siis ruuansulatuksen toimintaa edistävä kuituvalmiste. Sekä jauhemaista caniusta joka siis suoliston hyvinvointiin. Tällä hetkellä tämä yhdistelmä näyttää hyvältä.  

Myöskin uimakausi on saatu startattua. Havu työkseen etsii vesi ja paskalammikoita ja se käy niissä pienimmissäkin kahlaamassa ja mahdollisuuksien mukaan ui. Ui sitten vaikka ympyrä paikallaan jos ei muuten mahdu. Lauantaina me käytiin Jonnan, Varjon ja Lulun kanssa liki 25kilometrin metsälenkki. Siellä sitä vettä ja paskaliejua olikin sitten riittämiin ja kilometrin matkalla kuului ainaki 3kertaa veden loiskaisuja ja kohta ääni kun koira juoksi ojaa pitkin täysiä. Muuten Havu käyttäytyi niin kamalan mallikkaasti. Koppa sillä toki oli ja on jatkossakin, mutta melko nätisti tyytyi juoksemaan Varjon (mudi) kanssa. Muutamia 'yli keitto' tilanteita toki oli, mutta ei mitään kovin kummoisempaa. Varjo ei vastannut niin tilanne ei siitä sitten muttunut sen pahemmaksi. Remmissähän koira ei voi sietää ketään lähelleen eikä jos ihmiset pysähtyy. Mutta tämä lenkki oli tosiaan yllätys!

Sitten kuulumisia treenrintamalta. Havun kanssa ollaan tehty onnistuneita ja ei niin onnistuneita treenejä ikäänkuin vuorotellen. Jälki on loistavaa mullalla. Myöskin rutikuiva, edellisenä päivänä käännetty multapellolla jäljestys ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa. Esineet nousi ja piikit ajettiin todella nätisti. Vietillisesti koira on todella korkeassa tilassa jäljellä mutta kun se pystyy tilastaan huolimatta työskentelemään äärettömän taitavasti en ole viettiin puuttunut ollenkaan. Jos koira alkaa häröilemään (lähinnä kulmissa joskus) annan sen ratkoa tilanteen yksin tai annan pienen paineen ja koira kyllä jatkaa sen jälkeen työskentelyä hyvin. Ilmaisut ovat hyviä. Suoria eikä koira lösähdä lonkalleen. Halusin niihin hieman nopeutta joten annoin muutamaan ilmaisuun napakan käskyn ja pienen pakotteen pantaan ja asia korjautui näinkin yksinkertaisesti. Ongelma onkin sitten ruohoalusta. Ruoholla koira ajaa hieman turhan paljon nokka ilmassa, ei kuitenkaan niin että sitä erityisemmin edes näkisi. Kulmissa pyörii paljon ja pienessäkin tuulessa ajautuu ajamaan jäljen viereen. Esineet kuitenkin nousee eikä koira jälkeä missään vaiheessa hukkaa tai jäljestämistä lopeta. Kuitenki huono minun mittakaavassa. Ruoholla täytyy siis treenata paljon. 
Jäljillä siis yleensä ollut tänä keväänä pituutta 500-1000 askelta ja erilaisia esineitä 2-6. Täysin ruuattomia on muutamat ajettu ja muutama ruuaton paalukin tehty. Näissä ei mitään ongelmaa ja koiran paalutyöskentelyyn ja jäljelle lähtemiseen olen todella tyytyväinen. Välillä jäljellä on esineiden lisäksi tai sitten niitä korvaamaankin filmipurkkeja (joissa ruokaa) piilotettuna maan alle. Tavoitteena olisi syksyllä FH-koe. Joten sen mukaan treenaillaan tämä kesä. 
Riimille tein etelässä Huhtikuussa muutaman jäljen tyylillä 50 tyhjää, kasa ruokaa, 50 tyhjää, kasa ruokaa jnejne, koska jäljestäminen enne tätä oli hieman vietitöntä pellolla syömistä. Teknisestihän se oli/on taitava mutta siitä puuttui se tietty vietti mitä siihen kaivattiin. Tyhjällä jäljellä koira oli vietillisesti ihan eri koira ja tällä tyylillä se nyt jäljestelee. Kasat on jätetty pois ja niiden tilalla on maahan upotettuja filmipurkkeja jotka koira ilmaisee niinkuin esineetkin ja sitten saa palkan purkista. Ruokaa on vain paalulla ja purkeissa. Filmipurkkien lisäksi jäljellä voi olla myös esineitä. Riimi jäljestää hyvin kaikilla alustoilla eikä alustanmuutoksetkaan ole ongelma.

Tottis onkin sitten ihan oma numeronsa. Pikkuhiljaa olen alkanut paketoimaan opeteltuja liikkeitä kokoon ja näin kokoamaan tottisosuutta kasaan. Pari viikkoa sitten tehtiin puolentoistavuoden kapulatyöskentelypohjien jälkeen ensimmäinen kokonainen noutoliike. Ja en ollenkaan kadu että tein pohjat oikeasti huolella ja ajan kanssa. Tai edelleenhän niitä tehtään eikä kokonaisia noutoja tehdä likikään joka reenissä. Viettikestävyys on ollut aika pitkälti meidän treeniaiheena viime aikoina. Ja sehän alkaakin näkymään pikkuhiljaa. Nostatan koiran kentälle tullessa ja välinostatuksia olen vähentänyt rutkasti. Liikkeet teen aina järjetyksessä ja varsinkin jäävissä on aina sama järjestys. Tämän Havu on oppinut nopeasti ja siitä on oikeasti hyötyä. Yllätyspalkkauksia toki tulee välillä eikä joka reenissä tehdä kaikkia liikkeitä. Yleensä otan 2 tai 3 kierrosta. Jos otan kolme on ensimmäinen tai viimeinen kierros pelkkä paikallamakuu ja kahden muun kierroksen järjestys on seuruu&jäävät ja toinen kierros noudot ja eteenmeno. Jos otan kaksi, on ensimmäinen kierros seuruu&jäävät ja toinen kierros sitten noudot ja eteenmeno. Noudot tarkoittaa välillä vauhtinoutoa, välillä otteen hiomista ja välillä pelkkiä nostoja. Pääasiassa tehdään 650grammasella mutta nyt viimeviikkoina on treeneissä ollut useasti mukana 2kilogrammainen. Seuruun pituus vaihtelee paljon. Joskus otetaan vain yksi pätkä ja palkka ja välillä jatketaan palkan jälkeen uusi pätkä. Jäävät tehdään vaihtelevasti. Pääosin peruuttamalla mutta joskus myös kokeillaan kokonaisina liikkeinä. Ongelma jäävissä on maahanmeno. Koira jää hitusen kyynärät ilmaan ja yleensä vasta pienen avun/paineen/pakotteen jälkeen suorittaa loppuun asti. Kisa-Aan kanssa painitaan. Ollaan tehty Aata riman kanssa PALJON ja silloin se suorittaa sen nätisti alas asti. Heti kun rimaa ei ole, koira hyppää esteen päältä tulematta askeltakaan alaspäin. Lelulla en varmasti ala viemään sitä alas koska silloin se tulee ainoastaan niskat edellä. Metrinen on hyvä ja koiralla on sen suoritukseen hyvä tekniikka. 

Puruja on treenattu määrällisesti vähän mutta jokaisesta treenistä on ollut suuresti hyötyä. Viettialueita on selvennetty sillä koira tahtoo vähän turhan paljon jättää puolustusta päälle jolloin se on sekavietissä eikä kykene puremaan hyvin. Oteongelmia ei Havulla muuten ole ollenkaan (ja pidetään huoli ettei tulekaan). Irroituksiin on saatu paljon selkeyttä eikä koira enää ole hihan jälkeen kiinni minun reisissä. Hallintakin on paljon selkeämpää nykyään. 
Piiloa on työstetty paljon sillä koira on siellä hieman sika. Kokeiltiin monia eri keinoja ja vihdoin löytyi minulle ohjaajana sekä koirallekin selkein tapa saada ylimääräiset sikailut piilolla pois. Koira on myös rohkaistunut hurjasti ja se kykenee haukkumaan ja melko lähellä molaria. Minun onnekseni (läpsytysleikki tottiksessa lienee vaikuttanut) koiralla on tassut maassa! En ollenkaan halua Havusta kahdella jalalla hyppivää haukkujaa piilolla enkä kyllä kentälläkään. Toukokuun alussa tehtiin irroituksia ja aluksi meinasin että koirasta tulee haukkuva sillä se ei kykene pitämään itseään kasassa hiljaisena. Koira kuitenkin teki ihan saakelin hyvät irrotukset ja hiljaisen vartioinnin. Joten näillä näkymin ainakin koira on hiljainen mikäli ei ala itse tarjoamaan haukkua jossain vaiheessa. Piilolta kentälle siirtymä tehtiin myös ja muutama koppi. Kopit oli todella nättejä. Kyllä sillä ainakin sen ykkösen tekee;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti