sunnuntai 12. marraskuuta 2017

'Tavoitteeni ei ole BH tai IPO1...'


Olen henkeen ja vereen suojeluharrastaja. Koiramaailman kuningaslaji kaikkine haasteineen ja osa-alueineen on kaapannut mukaansa ihan täysin. Koskaan ei ole valmista ja kokeissa onnistuminen on kiinni niin pienestä. Milloin peuranjäljet pilaa jäljen viimeisellä 10metrillä, vinoon heitetty kapula tottiksen tai viimeinen irroitus viimeisessä jälkivartioinnissa purut. Tai vaihtoehtoisesti voi onnistuminen tapahtua vuoden tärkeimmissä skaboissa. Vihdoin on onnistuttu esittämään ehjä kokonaisuus ja kaikki osa-alueet toiminut niinkuin viimeistelytreeneissä. Suojelu lajina ei ole koskaan pelkästään koiran ja ohjaajan laji. Vieraita jälkiä ei treenailla yksin, tottikseen tarvitaan elävää peiliä tai eteenmenopalkan juoksijaa. C-osasta ei lienee tarvitse edes sanoa. Maalimies on aika iso sana. 

Olen hyvin tavoitteellinen harrastaja lajissani. Tai oikeastaan kaikessa mitä teen. Tavoitteeni ei ole BH tai IPO1, tavoitteeni ovat maailmalla. Suojelumaailmassa sinne pääsemiseen ei riitä halu päästä sinne.  Tarvitaan potentiaalinen koira sekä maalimies jonka kanssa ohjaaja yhteistyössä treenaa koirakon tavoitetasolle tai ainakin sitä kohti. Tällä hetkellä minulta puuttuu molemmat näistä tarvittavista tekijöistä. Minulla on ainoastaan tavoite ja halu päästä tavoitteeseeni, mutta ei reittiä sinne. Tämä hetken harrastaminen muistuttaa sunnuntaiharrastelua. Meillä ei ole lähellä maalimiestä joka osaisi treenata koiraani. Pääsemme treenaamaan harvoin puruja ja vaikean koiran kanssa niitä tarvitsisi paljon enemmän, jotta tapahtuisi oikeasti kehitystä ja että pääsisimme etenemään kohti tavoitteita. Toisekseen tiedän että tuollaisen koiran niinkuin Havu on, pääkoppa ei tulisi kestämään elämän mittaista suojelukoiran uraa. 
Suuuuri kiitos kaikille niille monille (kymmenille) meidän kanssa treenanneille maalimiehille. Havun kanssa treenaaminen on ollut erittäin opettavaista ja kaikilta maalimiehiltä on saatu näkökulmia Havun treenaamiseen ja niitä kaikkia näkökulmia on ollut mielenkiintoista kuunnella ja nähdä. Kiitos!

Koirani Havu. Tuo maailman rakkain ja vaikein otus, jonka kanssa oli tavoitteita jo ennen se syntymää. Joka on äärettömän lahjakas jäljellä, mutta kaikki muu on tavalla tai toisella tietynlaista taistelua. Sen pehmeys, hektisyys, epävarmuus, hermostuneisuus yhdistettynä ohjaajaan joka on hermoiltaan ja hektisyydeltään vähintäänkin yhtä huono, ei ole hyvä yhdistelmä. Vaikka treenaankin tavoitteellisesti ja välillä verenmaku suussakin, Havu on koira jonka kanssa haluan että harrastaminen on meistä molemmista mukavaa ilman ylimääräistä tappelemista, se kun ei palvele ketään. Me voimme tehdä yhdessä sitä mistä molemmat nauttii, me siis jatkamme jäljestyksen parissa ja jätämme puruhommat muille harrastajille. Harrastajille joilla on tavoitteet, halu päästä sinne sekä sinne pääsemiseen tarvittavat tekijät.

Minulla on käsissä loistava jälkikoira ja tavoitteet siellä puolella on maailmalla.  Tiedän että Havun kanssa yhdessä me pystymme mihin vain   

rakastettu on oikea nimesi <3

1 kommentti: