perjantai 9. maaliskuuta 2018

hyllyjä saa halvemmalla ikeasta


 
...oli rakkaan Nennan kannustus kisoja edeltävänä iltana. Tosiaan, Perjantai-Lauantai välisenä yönä, lähdettiin kahden aikaan ajelemaan kohti Tamperetta. Olin ilmoittanut Riimin 3 agilitystarttiin Tampereelle. Oltiin paikalla kahta tuntia ennen kisojen alkua, joten lähdettiin juoksuttamaan koiria metsään. Kisapaikalle saavuttiin kuitenkin jo 45min ennen kisoja ja ilmoittautumisen jälkeen Riimi sai rauhassa katsella että mikäs meininki täällä on. Hetki ennen ensimmäistä rataantutustumista leikittiin keskellä kisapaikkaa eikä koira edes huomannut hälinää ympärillä. Ensimmäinen rata oli erittäin simppeli, paljon suoraa mutta ei mitään ansoja. Riimi oli lähdössä rauhallinen ja kuulolla (niinkuin aina). Rata alkoi kahdella hypyllä ja minimini suoraputkella, jonka jälkeen suora lähestyminen kepeille (jotka muuten olivat taas punaiset vihreällä nurmella..) ja vielä niin että ohjaaja oli Riimille vaikeammalla puolella. Riimi upposi toiseen väliin. Korjasin, jossa haki todella hyvin oikealle puolelle ja oikeaan väliin. Mutkaputkelta keinulle jonka Riimi suoritti lentäen ja vähän säikähti itsekin. Siitä ei kuitenkaan virhettä. Pituuden jälkeinen hyppy meni todella pitkäksi ja puomille saatiin kaikkea muuta kuin suora lähestyminen. Riimillä iski epävarmuus (lentokeinu?) ja se hyppäsi puomin ylösmenolta alas, jota ei ole ikinä tehnyt. Korjattiin se ja kehuin koiraa sen ollessa puomilla. Aika läpijuoksulla vapautuin puomilta ja koira upposi kaukaa muurin kautta mutkaputkelle. Hypyn kautta A:lle, todella hieno stoppi kontaktille! Putken kautta loppusuora ja renkaallekin osui hyvin, mitä alkuun vähän pelkäsinkin. Radalta tulokseksi 10 ja sijoitus 9. Ihanneaika oli 49 ja meidän aika oli 46.40. Aikaa meni puomin ja keppien korjaukseen, varsinkin ku puomilla annoin koiran hetken miettiä ennen uudelleen ohjausta.  

Puolen tunnin päästä olikin jo B-radan rataantutustuminen. Rata oli hyvin selvästi ykkösluokan eikä siellä ollut mitään ansoja. Luottavaisin mielin lähdettiin suorittamaan. Rata alkoi kahden hypyn suoralla, silmukkamaisesti mutkaputkella josta suora jatkui hypyn kautta A:lle. Riimi teki hienon stopin ja irtosi suoraan kontaktilta hypyn kautta mutkaputken oikeaan päähän. Muurilta putkelle ja suorassa linjassa olevat kepit, jonka ensimmäiseen väliin koira taipui helposti ja kepitti todella hyvin. Minimini putken kautta hypylle johon koira teki pienen hypyn ja kaarteen, ja ehti suoristaa itsensä hienosti pituudelle ja keinulle. Keinu oli paljon parempi, kääntyi katsomaan missä menen ja horjui takajalat alas alastulolta mutta pysyi kontaktilla niin ettei siitä virhettä tullut. Tutustumisessa mietin että tässä kohtaa virhe tulee jos tulee ja mietin vaihdanko puolta koiran ollessa keinun kontaktilta. Otin kuitenkin riskin ja koirahan kyllä meni oikeaan päähän. Edessä oli loppusuora. Hyppy, puomi ja kaksi hyppyä. Kontaktilta ei mitään virheitä. En kuitenkaan uskaltanut jättää koiraa puomille vaan otin sen mukaan suorilta ja niinhän me mentiin ohi viimeisestä hypystä. Sen piti olla nolla. Tuloksena 5 ja sijoituksena 6. Ihanneaika radalla oli 57 ja meillä meni sen suorittamiseen aikaa 43.18.

B-radan jälkeen pakka levisi täysin. Koira oli autossa hetken aikaa ja nukkuikin siellä. Kun se tuli takaisin halliin, se oli samantien kierrokset kaaksossa. Rataantutustumisen aikana se oli vielä ihan ok. Säkäluokat olikin käännetty kokonaan ympäri ja maksit olivat viimeiseinä ja Riimi vielä luokkansakin loppupäässä. Rata oli huomattavasti vaativampi kuin kaksi edellistä ja jo ensimmäisen kerran radan läpi kävellessäni tiesin että tästä ei muuta tule kun hylly. Ja niinhän se tulikin. Koiralla keitti jo lähdössä todella paljon. Alun ensimmäinen kaari meni tooodella pitkäksi ja koira meinasi alkusuoralla jo upota väärään putkeen. Sain sen kuitenkin vielä hallintaan ja hypyn jälkeinen kaari meni myös melko pitkäksi. Koira sai suoristettua itsensä mutta rymäytti muurilta kaiken alas. Puomin kontaktin alastulolta aavistuksen karkasi, sain kuitenkin ohjattua takaakierrolle hypylle ja A:lle teki hienon stopin. Aalta putkeen ja hypyn kautta kepeille (valkoiset) joissa väkisillä käänsin itseni 'oikealle' puolelle jotta onnistumiseen olisi suuremmat mahdollisuudet. Tiesin kuitenkin että näissä tiloissa koiralla vain keittää ja se ei malta edes aloittaa keppejä oikein. Ja niinhän siinä kävi. Kolmannella korjauksella käskytin koiraa painokkaammin ja sain sen kepittämään melkein loppuun asti, kuitenkin se karkasi muutama keppiväliä ennen ja haki kaukaa ihan oman hypyn. Putken kautta hyppy suoralla ja renkaasta mentiin kehikon ja renkaan välistä, en kuitenkaan jäänyt sitä korjaamaan enää sillä koira jatkoi matkaa pitkälle sen jälkeen. Pyöri yhden hypyn ympärillä ja hyppäsi kuin hyppäsikin sen oikealta puolelta, tuurilla. Sitten pakka levisi jälleen, koira haki puomille keinun sijasta ja kun käännytin sen sieltä takaisin alkoi huutaminen. Käskytin koiran maahan ja loppusuoralta suoraan koira pihalle ja puhaltamaan

Sunnuntaina reenailtiin Salossa upean valoisassa ja tilavassa Moukaripäät koiraharrastushallissa. Tokikaan ei vain keskenämme, vaan mukana oli Riimin sisaruksista 5 ja muutama muukin malinoissi. Itsehän olin kameran takana ja kuvia tallettuikin reissulta reilu 700. Riimi oli tottiksessa erittäin hyvä ja pikkuhiljaa pikkurakin kalloon on alkanut painautua seuraamisen oikea paikka. Jäävistä maahanmeno on ongelmista suurin. Se on aina vähän kaksosainen ja sitä kautta siis hidaskin. Haukusta tippuu maahan kyllä mutta seuruusta se tuntuu olevan niin haastavaa. Vartalopaine/ulkoinen pakote toimii, ja sellaisen suorituksen jälkeen seuraava suoritus on todella hyvä. Seuraavassa reenissä on suoritus jälleen hitaampi. Harmaita hiuksia tuottaa myös nouto. Hidas nosto, koiran on pakko päästä nousemaan ylösasti ennen kun lähtee takaisin. Toki tämä ehkä on vähän pilkunviilausta. Ja luovutuksen pumppaus. Patoaminen lelulle pidossa ei onnistu, sillä kapula on koiralle paljon tärkeämpi kuin lelu.

Puruissa laitettiin koiraa piilolle. Haukkuuhan se ja hyvin haukkuukin. Ärsyttävästä istumisesta piilolla on päästy eroon ja ompas se seisominen kummasti tuonut lisää asennetta haukkuunkin. Ja otteellahan se ei pumppaa ku ei anna pumpata. Yksinkertaista. Sunnuntaina tehtiin myös irroituksia. Aluksi koira tarjosi hiljaista vartiointia, mutta jo toisella toistolla se saatiin haukkumaan. Haukkuva vartiointi on ehdottomasti parempi Riimille sillä haukkuminen on sille niin 'helppoa' ja se on sillä niin herkässä. Onhan se vähä (lue* paljon) saalispimpula mutta ei se aggressiokaan kovin kaukana ole!

Eilen Riimi täytti myös kokonaiset kaksi vuotta! En jaksa nyt läperellä siitä kuinka aika juoksee ja pienestä pallerosta kasvoi iso koira. Koska kenellekäänhän se ei yllätyksenä varmastikaan tullut ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti